Silläkin uhalla, että luulette blogini muuttuneen valtakunnalliseksi nitkutusfoorumiksi, mun on nyt pakko vähän kiljua tänne. Nimittäin multa loppuu allergialääkkeet sillai, ettei ne riitä koko interrailin ajaksi. Netissä sanottiin, että YTHS on kiinni (13.7.-2.8.). Siellä oli joku neuvontanumero johon soitin ja kysyin, miten saan reseptini uusittua. "Meillä ei ole resursseja, mene yksityiselle."
Hei, ei mullakaan oo resursseja!!! Miks ihmeessä maksan sitä terveysmaksua, jos mua tungetaan sieltä yksityiselle? Hä hä hä??
Onneks Turun YTHS avaa JO 26.7. Luotan siihen, että ne kirjottaa mulle reseptit, jotka ehin hakee sit samana päivänä kun lähetään matkaan. Tosi rentoo ja joustavaa hei. Harvemmin opiskelijat kylpee rahassa kesäisinkään. Tai en minä ainakaan.
Joo se siitä. Mulle kuuluu hyvää. Kävin Turussa kattoos Äitii ja Isää ja muutamaa toveria. Saunoin ja grillattiin ja hengittelin meijän metsää ja olin tyytyväinen akkeli.
Tämä on kylläkin Viikinsaari.Päivät solahtelee ohi, reili lähestyy, hampurilaisia oon paistanut kuin mikäkin kone. Rahoitan matkustamiseni hampurilaisilla. Mukava ajatus. Jokainen pussiin sujautettu ranu, ja olen lähempänä reppuelämää.
Suomeen palaamisen kooma ei ole lainkaan niin paha kuin odotin. Kaikenlaisia tunteita tässä on vellonut päässä superihanuusjeejeejeestä voiseitanperkeleeseen. Mutta ehkäpä juuri hampurilaistouhut ovat pitäneet kiinni siinä, etten ole turhia haihatellut. Paitsi normaalit haihattelut. Eilen kävelin kotiin ja lauloin Musea ja haihattelin. Mutta siis en ole sydän verillä koko ajan siitä, etten ole Pariisissa. Mulla on kivaa täällä!
Lauantaina näkee Lauran ja jee! Ja sit tulee vielä Lauran jokakesäiset ulkkismökkizembalot ja sen jälkeen voin hyvillä mielin lähteä reilaamaan ja istua junassa ja haihatella vähän lisää. Kuukausi Iina&Sannaa 24/7 tarkoittaa aika lailla sitä, että meillä on hirveä repertuaari uusia huonoja lauluja ja sanontoja, joitten kanssa teillä irtoo pää. Lööööööööv.
