torstai 25. syyskuuta 2008

Uusi rakkaus.

Kii kii, äidin vanha laukku on saanut uuden elämän vakkarilaukkunani. Mulla on aina yks vakkarilaukku, joka on koko ajan käytössä, kunnes taas joksikin aikaa kyllästyn. Muistan äipän käyttäneen tätä ahkeraan, kun olin pieni. Ja, jos hyvin käy, sain tämän kuvan nyt aseteltua keskelle tekstiä..


Oltiin intervallijumpassa tänään Sannan ja Tarun kanssa. Oh boy, huomenna muuten sattuu joka paikkaan. I'm pretty sure. Tykkään kyllä semmoisista jumpista, joiden jälkeen tietää liikkuneensa. Jos nyt ylipäätään voi sanoa, että tykkään jumpista. Tykkään siitä jälkeisolosta, mikä niistä tulee ja siitä, kun käännän päätäni Sannan suuntaan ja sekin näyttää kuolevalta sopulilta. Kyllä liikunta on sitten ihanata.

Laitoin otsikkokuvaksi Heidin ottaman kuvan musta Yyterissä. Vuosi on 2003 tai 2004 ja elettiin vielä sitä aikaa, kun tykkäsin pukeutua siipiin ja käydä reiveissä. Ja käyttää sukkahousuja käsissä. Ja ja.. Kaikkee tosi siistii ja tyylikästä.

keskiviikko 24. syyskuuta 2008

Koirankuonolaiset.





Eilen vietimme Mikan syntymäpäivää hippasen myöhässä. Olin järjestänyt sille ylläriohjelmaa ja käskenyt vaan varata päivän synttäritouhuja varten. Me lähettiin sitten matkaan, mää, Mika, Sanna ja Jussi. Ajettiin Isojärven kansallispuistoon ja lähdettiin mönkimään keskelle syksyistä metsää.

Voi videtsu, että oli kivaa. Siellä oli hiljaista ja kaunista ja vihreää ja keltaista ja sammaleista. Ja meillä oli hyvät eväät. Ja löysimme jättimäisiä puolukoita, jotka tulee maistumaan täydelliseltä luonnonjogurtin kanssa. Juu, ja pojat onki ja puhuimme majavista ja hirvikärpäsistä ja Mika oli iloinen synttäriyllätyksestään, vaikka sillä ei ollutkaan ihan priimakengät ulkoiluun. (tosin ei ollu kyllä meistä kellään)

Istuttiin kivellä ja naurettiin ja kikkailtiin pitkospuilla ja nähtiin rämettä ja nevaa ja kuunneltiin piilopuroa ja nähtiin viisasteleva metsämies. Eläimiä ei paljon näkynyt, ehkä höpötin liikaa, että mäyrät ja hirvet olisivat uskaltaneet tulla näytille. Oli kyllä huippu päivä.

Illalla lähdimme takas kohti Tamperetta ja ikävät uutiset päivän tapahtumista saavuttivat meidätkin ja vetivät seurueen aika hiljaisiksi.

Iltaa ja yötä oli kumminkin vielä jäljellä. Anu ja Janu tulivat meille iltaa/yötä istumaan ja vastoin kaikkia peruskaavojamme emme pelanneet Viidakkonopeutta vaan puhua höpötimme aamuviiteen (?) ja oli oikein rattoisaa ja jäi kovin hyvä mieli. Iina kiittää vieraita ja metsän väkeä.

Tänään onkin sitten krabul. Tai ainakin jälkiväsy. Luulen, että pelaamme vähän Riskiä ja olemme chillisti. Myös jonkun elokuvan voisi katsoa, en ole aikoihin.

Kappas vaan, en muuten osaa vielä asetella kuvia tekstin joukkoon lainkaan. Pläjähtävät kaikki tohon alkuun. Nooh, opettelen sen täsä hyvin pian..

maanantai 22. syyskuuta 2008

Hei hei vaan.

Hee, uusi blogi ja hopefully myös uusi motivaatio. Ymppään tänne nyt sitten molempien blogieni sisällöt eli yleistä lätinää ja kirpparilöytöjä. Jiah.

Nimen keksin kyllä niin hutaisemalla, että se varmaan alkaa korpeamaan jossain vaiheessa. Timanttisimpukkahan (niille, jotka eivät tiedä) on suoraan yhdestä iki-ihanasta kotivideosta, jossa Laura on keksinyt juonellisen näytelmän, jonka se haluaa toteuttaa videolle. Harmi vaan, että pikkusisko on niin pihalla ja pieni, että vetää vaan satubalettimuuveja ja lallattaa ja kaiken kukkuraksi repii seinästä voitonriemuisasti siihen liimatun paperista tehdyn timanttisimpukan, jonka pitäisi löytyä vasta myöhemmin näytelmän kuluessa. En oo ihan sale, saako Ruusu-setä lopussa iskettyä Neiti Päivänkakkaran (joka olen siis minä) vai kyllästyykö Laura mun poukkoiluun ja ehdottaa laulamista. Muistakko sää, Laura?

Ei kai täsä muuta. Lähden takas luennolle. Olin kotona vaan syömässä. Jätin tänään vaihtohakupaperit ja nyt sit jännätetään, et alkaako tapahtua.

Ainiin, ja löysin jotain mukavaa sattumalta: http://facesinplaces.blogspot.com/