sunnuntai 14. joulukuuta 2008

I made it through the wilderness

Eilen oli neljännet Vittujoulu-pirskeet ja nyt tuntuu ihan ku olis laulanu koko illan. Oli niin kivaa!


Olin siis 80-luvun Madonna, enkä Kikka alkuunkaan, kuten joku erehtyi luulemaan. Harmi, ettei ruma ristikorvikseni näy kuvassa kovinkaan hyvin.

Ens viikko on touhukas: töitä, kaikki jouluostokset (jeelp), kämpän pakkaamista, tovereitten näkemistä ja muuta yleishulinaa. Onneks muutamana iltana aion hössöttämisen jälkeen vaan rauhoittua juomaan glögiä ja olemaan. Muistakaa tekin vaan olla. Loma on ihan yhen pujauksen päässä.

maanantai 8. joulukuuta 2008

Valokuvashow.

Nyt aplodeja tänne, sain vihdoin aikaiseksi tilata paperiversiot suosikkidigikuvistani! Digikamera mulla on ollut vasta viime joulusta, joten tehtävä ei ollut aivan mahdoton. Koitin olla järkevä, ja valita vaan suosikkisuosikit. Se onkin sitten jo toinen juttu, saanko niitä ikinä kansioon asti. Toisaalta, voi olla et teen niistä jonku rakkauden kollaasin.

Vähän oli nyyhkistä selata kesäkuvia. Aurinko, aurinko, aurinko.

Nojoo, nyt lähen kauppaan ja sit alkaa ranskan kertaaminen.

torstai 4. joulukuuta 2008

Apinuus.

Kuulin eräältä sanzimaiselta taholta, että tänne on konstikasta lisätä kommentteja, aina pittää kirjautua Livejournaliin ja jottain hässäkkää. Minäpäs päräytin asetuksiin ja muutin ne niin, että nyt kommentin voi jättää ilman mitään rekisteröitymissoopaa. Toivottavasti toimii.

Sanna oli eilen meillä opiskelusessioni jälkeen ja katsoimme Napakymppiä youtubesta. Suosittelen. Ujoja poikamiehiä collegeasuissa straight from the 80's.

Tänään pitäis puurtaa luentopäiväkirjan kanssa otsa hiessä, mutta kas, en ole edes avannut Wordia vielä. Ehkä pian. Sanna lainasi Riitta Jalosen Tyttö ja naakkapuu -satukirjan ja aion lukea sen eka. Otin myös jo kerrassaan röhnömäiset päiväunet. Join iltayheksän kahvin ja tanssin itseni hereille. Mutta missä kirjoitusaktiivisuus? Miksi mietin vaan sitsien istumajärjestystä ja huomista askartelun täyttämää viini-iltaa Sannan kanssa. Meidänhän piti olla Kaija Koon keikalla, mutta sitten se paljastuikin joksikin itsenäisyysjuhlan yhteiskonsertiksi, jossa muut artistit olisivat haukanneet tilaa Kaijan esiintymisajasta. Kalliskin se oli. Jää Kaija toiseen kertaan. Sattuu hei. Mikä tää juttu on, että mua ja Sanzitarta vetävät mauttomuudet puoleensa magneetin lailla? Onks normaalii?

Loppuun vielä kuva Oulun kesästä ja yhestä ihanasta ouluttaresta. Aurinkokuvat on mukavia. Kismittää tää säkissä asuminen. Ranskassa on paree tulla kevät nopeesti.


P.S. Kattokaa Napakymppi, ees yksi!!

lauantai 29. marraskuuta 2008

Moro.

Hei vaan. Olin eilen vaihtarihipoissa ja Pinkin pikkujouluhipoissa sheikkaamassa. Oli vallatonta. Pääsin vaihtariasuntolassa käyttämään myös pikkuisen surkeaa ranskaani, sillä hipoissa oli kosolti ranskeja ja pariisilaisiakin muutama (olivat muuten ihan uskomattoman ystävällisiä ja avuliaita, neuvoja sateli minkä kerkes kuunnella). Ymmärsin kyllä kaiken, mitä mulle puhuttiin, mut omien lauseiden muodostaminen oli hidasta. Puhumattakaan siitä, et olis nopeasti vaan kommentoinut jotain johonkin väliin. Hyvin turhauttavaa moinen. Mulla on vähän sama juttu kielten ja laulamisen kanssa, et jos kuulen, että omassa "suorituksessani" menee nuotin vierestä, niin ärsyttää ihan sikana. No, eiköhän Ranskan kevät kuori musta liiallisen stressailun kielen suhteen. On helpottavaa tietää, että tuun mokailemaan ja hakemaan sanoja niin paljon, että varmastikin vapaudun olemaan huono. Niin, ja odotan jo sitä oivalluksen hetkeä, kun tajuaa oppineensa kieltä niin, ettei tarvi enää kelata joka sanaa.

Pian pittää lähteä töihin, mutta pistän tähän vielä listan joulupukille, jos se partaveijari vaik lukis mun nettistä.

Rakas pukki, haluaisin joululahjaksi seuraavaa:
  • iPodin tai Mp3-soittimen, koska kannettavani on rikki ja olis kiva käydä lenkillä musiikin kanssa
  • Philippe Guicheteaun Sunnuntaikirjeitä Suomesta = Courrier de Finlande
  • Muumipappa ja meri -kirjan
  • pipon
  • kämpän Pariisista

tiistai 25. marraskuuta 2008

Strutting like a peacock.

Ostin tänään mauttomat helmet Bonus-kirppikseltä. Mutta olivat isot ja halvat. Aion rikkoa ne ja tehä kaikkia pienempiä viritelmiä. Uliuliuu.


Ostin myös hopeiset korkkaamattomat korkkarit 5 eurolla Vittujoulu-asuani varten. Mut aion kyl käyttää niitä muutenkin.


Lisäksi:
  • löysin ehkä vuokraajan mun kämpälle
  • puhdistin ekaa kertaa liesituulettimen pölyritilän (kandee tehä muuten useemmin ko kerran neljäs vuodes..tuli aika sotku)
  • tekee mieli askarrella
  • Anna tulee meille sunnuntaina!
  • aion kirjoittaa vielä vähän ranskan ainetta aiheesta Mon avenir. Jos kyseessä olis piirustustehtävä, ni laittaisin itteni ratsastamaan riikinkukolla vehreään laaksoon, jossa olisi jättimäinen piknik-huopa ja paljon iloista väkeä ja Ola Salo laulaisi kaikille, et "Let your body decide" ja duubiduubiduu.

lauantai 22. marraskuuta 2008

Ajattelenpa minä ruokaisasti.

Eilen oli Jussin tuparit. Näin ekaa kertaa Italia-kuvia paperiversioina ja pidin kovasti. Sanna oli tehnyt niin hyvää parsakaalisuppilovahveropiirakkaa, että meinas pää irrota. Toivottavasti pian pidämme viini-illan, jotta voin kiristää Sannan tekemään lisää piirakkaa.

En ole ehtinyt kirjoittaa, mutta olen ehtinyt puuhaamaan kaikenlaista. Oltiin Mikan kanssa muksuvahteina sen veljen luona ja oli hirmuisen kivaa. Tutustuin sattumalta kahvilassa mainioon slovenialaiseen tyttöön. Meillä oli Mikan kanssa kolmevuotispäivä ja tehtiin ihan sikkehyvää voileipäkakkua, joka syötiin ravintolakeilailukalja -setin jälkeen kokonaan kahestaan yöllä. Siitä ei valitettavasti ole kuvia, koska se katosi niin äkkiä lautaselta. Voih. Luulin muuten aina ennen, et voileipäkakku on jotenkin ylivoimainen ja hirmuisesti aikaa vaativa juttu, mut sen tekemisessähän voi lintsata riemukkaasti, esim. laittamalla joidenkin kerrosten väliin vaikka valmista savulohimajoneesisalaattia itse tehtyjen tahnojen yms. sijasta. Ja se on NIIIIIN hyvää.

Eilen kävin päivällä Porissa, näin isovanhemmat ja molemmat 2 serkkuani. Aikataulu oli taas enemmän kuin touhukas, kun piti seitsemässä tunnissa ehtiä juoda niin pirusti kahvia. Jännä nähä, mitä Ranska tekee kahvin juonnilleni...

Juhlakausi on alkanut, tällainen rakkauden kutsu saapui taas tutuilta tytöiltä:


Olen jo keksinyt, miksi pukeudun tänä vuonna. Toivottavasti tämä idea on toteutettavampi kuin viime vuoden villi unelmani Krang! Sain eilen kuulla taas hieman vinoilua viime vuoden flamingolookista, johon olin vielä kiireellä tehnyt surullisen vinon pahvisen nokan, joka valui. Tänä vuonna ilman nokkaa. Paitsi jos päädyn toteuttamaan usein esitetyn toiveen, että pukeutuisin Miss Piggyksi, eihän tarttis lisätä ko se possunenä! Kyseessähän on siis Vittujoulut, naamiaispikkujoulurieha eikä mikkään muu.

Nyt en malta enää olla hiljaa myöskään omista bileistäni. Kutsuistakin leijonanosa on päätynyt jo oikeille omistajilleen. Aion nimittäin järjestää Turussa synttäriläksiäiset, joita iloitellaan sitsien merkeissä. Sanna piirsi soman Iina-henkisen kutsukortin:


Oon ite ollut vain kaksilla sitseillä, jotka olivat aika erilaiset. Pitää niiden pohjalta sitten yhdistellä oman näköiset sitsit ja tehä oman näköiset lauluvihkoset. Tärkein, eli juhlatila on onneksi jo varattu. Tai toiseksi tärkein, tärkein, eli vieraat ovat jo ilmoittautuneet mukavissa määrin. Otan mielelläni vastaan lisää ilmoittautumisia! Tällä hetkellä pohtimisen alla on, ylläriylläri, ruokapuoli. Oletan, että ilmoittautumisia tulee vielä lisää, jolloin vieraita on lähemmäs 30. Mitään kolmen ruokalajin settiä en pysty tarjoamaan, maksaisi ihan ziggurana ja lisäksi haluisin, et olis jotain simppeliä syömistä, jota voitais järjestyksessä hakea erilllisestä tarjoilupöydästä ilman, että kukaan joutuu tarjoilemaan tai et laulaminen katkeaisi. Mutta mitä tarjota pikku puluilleni? Ideoita otetaan vastaan iloisna mielin!

perjantai 14. marraskuuta 2008

Huamenna yleisen kirjallisuustieteen tentti, ei luetuta.

Hehee, nyt ollaan siinä pisteessä tän sisällöntuottamisen kanssa, et postaan suoraa mesekeskustelua tähän:

Iina sanoo:
olispa Myyrä Matikainen (tentaattorin nimi muutettu) huome kival päällä ja kysyis vaa, et vastaa esseellä: 1. mikä fiilis, Iina? 2. millaiset synttärit olis sun unelmasynttärit?
Sanna sanoo:
ja ehkä myös: 3. mihin olet menossa vaihtoon ja miksi juuri sinne?
Iina sanoo:
4. mitä nappinokka harrastaa?
Sanna sanoo:
5. parhaat tanssibiisit kautta aikojen?
Iina sanoo:
6. piirrä tähän unelmanaamiaisasusi
Sanna sanoo:
7. piirrä tähän mitä vain.
Iina sanoo:
8. yhdistä pisteet. hehe, kuvassa on jotain pikkutuhmaa

sunnuntai 9. marraskuuta 2008

Ei näin.

Mitä tein lauantaiyöllä pual kolmen aikaan? No tätä:


Olin hyvin väsynyt iltavuoron jäljiltä ja tiputin vahingossa kynsilakkapullon lavuaariin. Sen sijaan, että oisin heti huuhdellu levinneen värin, päätinkin, että jotain iloa tästä sotkusta on saatava ja otin pari valokuvaa.



Noniin, fiksuimmat ovatkin ehkä jo arvanneet, että lakka juuttui tieteskin sillä aikaa kiinni pesualtaaseen ja jouduin hinkuttamaan tyhmää allasta hyvän tovin silmät puoliummessa. Hienoa oli.

Noniin, ja sitten uutisosio: Pääsin sinne Ranskaan! Musta tulee kevääksi Pariisin asukki!

Kuvassa hyväksymiskirje on juuri saapunut ja Sanna ja Mika ilakoivat mun kanssa.

Oon kyllä liekehtinyt nää lähipäivät aika touhukaasti. Sain kaikki kiireisimmät vaihtopaperit lähetettyä nyt perjantaina ja siitä tuli sangen tyytyväinen olo. Lukujärjestystäkin koitin suherrella, mutta netissä ei ollut vielä tarpeeks tietoa kevään kursseista. Valkkasin sit jotain, mitä löysin. Musiikin historiaa ja oopperan historiaa. Ihhhihii. Mutta pääasiallisesti lähen lukemaan kyllä kirjallisuutta, että älkää antako oopperan hämätä. Noi nyt oli tollasia ilottelukursseja. Jos ihmisten puheisiin on luottaminen, ni joudun kuitenkin tekemään uusiks koko lukkarin, kun saavun paikalle joskus tammikuussa.

Voi vide. Tänään on tenttiinlukemispäivä. Huomenna on japanin kanjitesti, et siihenki tartteis kerrata. Onneks viikonloppu ei oo ollut pelkkää tylsäilyä, vaan sain meijän Emmin vieraaksi Oulusta perjantaina ja oli niin kivvaa!!! Juteltiin eka koko ilta hyvien juomien ja kasvisdipin äärellä ja sit lähettiin viä joskus kahen aikaan baariin. Mixeissä oli kasaribiisien ilta, joten valkattiin kohteeksemme se. Ihan sikkevähän oli porukkaa, mutta mitä mainioin meininki ja vieläpä niin ässää musiikkia, että! Jammattiin kuin ravut. Vanhaa Madonnaa (mää pyysin Into the Grooven) ja kaikenlaisia ihanuusbiisejä. Ykkössuosikki oli ehdottomasti tämä! Pakko oli käydä deejiille vinkumassa, et mikä ihmeen biisi, oli niin parhaat kasaritehosteet ja touhukas lauluosuus! En tiennyt koko Sylvesteristä kyllä ennen yhtään mitään, mutta kun vähän pöngin asiaa, niin eipä mies ollutkaan mikään discomusiikin nobody. Lisäks kun kyyläsin noita sen videoita, niin aika rohkeesti se on pistäny paljettia ja mekkoa päälle, tosin ei mikkään yllätys, noi biisit kuulostaa ihan paljettitekoripsihöyhenpuuhkameiningiltä. Minä pidän.

perjantai 31. lokakuuta 2008

Milou!

Olen elänyt siinä harhaluulossa, että Tintti on joku arvoituksia ratkaiseva kiltti vässykkä, mutta olin väärässä: Jätkä mukiloi hämärähemmoja tuon tuostakin eikä epäröi lähteä ase kädessä pimeille kujille pyörimään. Hyvä Tintti! Kieli on helppoa ja epäselvyydet voi aina päätellä kontekstista. Mainio sarjis ranskan kertaamiseen siis.


Tykkään erityisesti siitä, kun Tintti toikkaroi pimeässä. Juuri passeli yösävy:


En oo ihan sale mihin lokakuu katosi. Tuntuu, ettei mikään kuukausi oo aikoihin luiskahtanut näin nopeesti ohi. Fiu vaan. Nyt ulkona on talvihaju ja oon bongannut talostani jo ekat jouluvalot. Joko se alkaa?

Eilen olin Sannalla juomassa glögihtävää maustettua viiniä ja kikattamassa vanhalle muistikirjalle. Kiva, että vuoden 2005 apinamaisuudet on dokumentoitu johonkin. Tai onko se ny sitte niin kiva.

Juu, nyt pittää laittaa vipinää kinttuun jos meinaa ehtiä viel kauppaan ennen työvuoroa. En nyt toivottele mittään Halloweeneja, kert koko Halloween on vähän urpo.

perjantai 24. lokakuuta 2008

Yhden kilometrin autoilu vastaa hiilidioksidipäästöiltään viittä muovikassia.

Loma on mennyt sujahtaen. Mainio mökkireissu, touhukas Jämsän reissu, iloisa eilinen baaritanssahtelu. Viikonloppu menee töissä, joten tänään on se päivä, kun kirjoitan ranskan aineet ja teen tehtävät.

Tämä tässä on omena

Toisaalta ikkunasta näkyy liehuva lippu ja harmaata, että voishan sitä vaikka lukea Tinttiä ja kuunnella jotain hyvää hämymusiikkia kynttilän kajossa. Nojoo, tänään on ahkeruuspäivä, siitä ei tingitä. Nyt eka lenkille ja sit alkaa opiskelushow. Ahkeroinnin päätteeksi vois ehkä katsoa Sofia Coppolan Marie Antoinetten, joka on kuvattu niin ihanasti, et voisin vaan jäädä lilluttelemaan (ja rilluttelemaan) mielessäni niihin Versailles'n puistoihin. Jos pääsen Pariisiin vaihtoon, niin toden totta menen katsomaan uudestaan aikuisen silmin koko palatsi- ja puutarhasetin.

P.S. Tein aamulla muuten aivan edustuksellisen mättöaamiaisen, johon kuului kunniakkaasti keitetty aamupuuro (mikrossa tekeminen olis säästäny energiaa 90% vai miten se meni) ja kolmen minuutin munia sekä ruisleipää. Aika sikamaista, hä.

perjantai 17. lokakuuta 2008

Jee, tänään mökille!

Yksi meidän autolaisista herätti minut tänään puhelinsoitolla, koska halusi varmistaa, että saa istua edessä matkalla mökille. Kuka hän oli?

a) Jusba
b) Suuri Anuukkeli
c) Janu

Kuvitus on Isojärven reissulta. Tosin tämä etupenkkiläinen joutui pian kuvauksen jälkeen siirtymään päivänsankarin tieltä..


tiistai 14. lokakuuta 2008

Yleishälinä.

La ferme de Jukola est située sur le versant septentrional d'une colline, près du village de Toukola, dans le sud de la province de Haime.

Arvatkaa, mitä mä lainasin kirjastosta?



Löyty muuten kaikkia kivoja sarjiksiakin ranskaksi, oikein hyvä. Kyl se kieli vielä houkutellaan esiin aivojen takaosista (tai etu-, kenties)..

Täällä on syöty pullaa (ei taaskaan tullu symmetrisiä korvapuusteja) ja katottu Seinfeldien viimistä tuotantokautta. Ja kutsuttu vieraita. Ja luettu vanhoja Bees&Honey -palstoja. Jiibujaabu, löysin kirppikseltä tyllialushameen.


Kuva on melko jäätävä, mutta hame aika ihana. Luulen kyllä, että leikkelen sen lyhyeksi alushameeksi, mut kattoo ny.

Tänään oon pönkinyt mahdollisen tulevan vaihtoyliopistoni kotisivuja ja koittanut saada selkoa kaikesta mahdollisesta.
Juu, mutta nyt läksyille. Mulla ei ollut nyt kyllä mittään asiaa. Paitsi et perjantaina pääsee mettään, wuhuuu!!

torstai 9. lokakuuta 2008

NYT tää ois tyytsä!

Jee, ranskan tekstin ymmärtämisen kurssi alkaa sittenkin!!


Ei enää ruokasanojen lukemista vuorotellen ääneen! (No okei, tehään siel jatkokurssil muutakin.) Tervetuloa tekstien pyörittely. Wuhuu!

keskiviikko 8. lokakuuta 2008

Jassoo.

Nyt kun pitäis lukee tenttiin niin johan tekis mieli imuroida ja lähteä mettään pomppimaan. Ei näin. Lohduttaudun sillä, että pääsen ainaskin kerran viä mökille.


Tarttis olla semmoinen oma takametsä, johon vois karauttaa aina tarpeen vaatiessa. Vanhempien luona käydessä kuulin, että meijän takametsässä on luikkinut Kettu Repolainen ja kurkiakin siellä on pyörinyt runsaasti. Plokkaavat kuulemma hyviä ja huonoja lentäjiä joukostaan, jotta tietävät, mikä posse lähtee millekin reitille. Koitin vaklata, jos Kettu olis pyöriny jossain mustikanvarpujen lomassa, mut ei herraa näkyny. Samalla vähän huvitti, sillä yks lapsuuteni pahimmista painajaisista oli se, et Smirre (Peukaloisen retkistä) tuli meijän takapihan mettästä aikeinaan syödä mut.

maanantai 6. lokakuuta 2008

Groaaa!!!

Viikonloppu oli jättefint. Olin kotopuolessa ja nautin kotiväestä ja -pihasta ja näin Mikkoo ja Anttia ja kävin ekan kerran baarissa nimeltä Kuka ja siellä oli sitä ihanaa feministitapettia vessassa, mihin tyypit sai osallistua ja kuvauttaa ittensä ja antaa samalla puhekuplaan mielipiteensä ja mua riepo taas hiljaa mielessäni kovasti, että miksi miksi miksi en osallistunut sen tekoon silloin, kun luin asiasta ja aattelin, et "toi olis kivaa."



Tänään oli japania ja ranskaa ja pian jatkuu luennot taasen. Illalla kai pubivisaileen. Kuvituksena suosikkimatkustuskassini. Tämä kaunotar on kuin suoraan jonkun juhlapukubarbin päältä. Oh la laa. Pirkkalan kirppikseltä. Arvaan, että laukku on erityisesti simppelistä tyylistä pitävän Laura-siskon mieleen ;)

keskiviikko 1. lokakuuta 2008

Hyvää lokakuuta, parrat!

Kiitos ja aamen sinulle Nuuskamuikkusen sukulainen, joka jätit jääkaappiini itse leivottua omenapiirakkaa, se pelasti kiireisen päivän kahvituokioni! Ja oli muuten hyvin kanelista ja herkullista!

Koska todella on vähän kiire, olen lyhytsanainen ja listoitan:

- olin tällä viikolla ekaa kertaa pubivisassa
- tietääkö joku, mikä on sen naishistamiinin nimi? siis sen Histamiinin kaverin?
- on erittäin vaikea tehä ranskan läksyjä, kun postissa tuli uusin Image ja siinä on älyttömän houkutteleva kansi ja pitkä artikkeli homojen adoptio-oikeudesta. tahdonvoimaa..tahdonvoimaa..
- huomenna illalla Turkuun, aion myös (herttileeri sentään) mennä pitkästä aikaa Turussa oikein baariin
- sain kaverilta lainaksi Kaija Pavun ja Aino Louhen yhteissarjakuvavihkosen ja se oli jätteinspiroiva

Nyt läksyille, kiitti heiii

torstai 25. syyskuuta 2008

Uusi rakkaus.

Kii kii, äidin vanha laukku on saanut uuden elämän vakkarilaukkunani. Mulla on aina yks vakkarilaukku, joka on koko ajan käytössä, kunnes taas joksikin aikaa kyllästyn. Muistan äipän käyttäneen tätä ahkeraan, kun olin pieni. Ja, jos hyvin käy, sain tämän kuvan nyt aseteltua keskelle tekstiä..


Oltiin intervallijumpassa tänään Sannan ja Tarun kanssa. Oh boy, huomenna muuten sattuu joka paikkaan. I'm pretty sure. Tykkään kyllä semmoisista jumpista, joiden jälkeen tietää liikkuneensa. Jos nyt ylipäätään voi sanoa, että tykkään jumpista. Tykkään siitä jälkeisolosta, mikä niistä tulee ja siitä, kun käännän päätäni Sannan suuntaan ja sekin näyttää kuolevalta sopulilta. Kyllä liikunta on sitten ihanata.

Laitoin otsikkokuvaksi Heidin ottaman kuvan musta Yyterissä. Vuosi on 2003 tai 2004 ja elettiin vielä sitä aikaa, kun tykkäsin pukeutua siipiin ja käydä reiveissä. Ja käyttää sukkahousuja käsissä. Ja ja.. Kaikkee tosi siistii ja tyylikästä.

keskiviikko 24. syyskuuta 2008

Koirankuonolaiset.





Eilen vietimme Mikan syntymäpäivää hippasen myöhässä. Olin järjestänyt sille ylläriohjelmaa ja käskenyt vaan varata päivän synttäritouhuja varten. Me lähettiin sitten matkaan, mää, Mika, Sanna ja Jussi. Ajettiin Isojärven kansallispuistoon ja lähdettiin mönkimään keskelle syksyistä metsää.

Voi videtsu, että oli kivaa. Siellä oli hiljaista ja kaunista ja vihreää ja keltaista ja sammaleista. Ja meillä oli hyvät eväät. Ja löysimme jättimäisiä puolukoita, jotka tulee maistumaan täydelliseltä luonnonjogurtin kanssa. Juu, ja pojat onki ja puhuimme majavista ja hirvikärpäsistä ja Mika oli iloinen synttäriyllätyksestään, vaikka sillä ei ollutkaan ihan priimakengät ulkoiluun. (tosin ei ollu kyllä meistä kellään)

Istuttiin kivellä ja naurettiin ja kikkailtiin pitkospuilla ja nähtiin rämettä ja nevaa ja kuunneltiin piilopuroa ja nähtiin viisasteleva metsämies. Eläimiä ei paljon näkynyt, ehkä höpötin liikaa, että mäyrät ja hirvet olisivat uskaltaneet tulla näytille. Oli kyllä huippu päivä.

Illalla lähdimme takas kohti Tamperetta ja ikävät uutiset päivän tapahtumista saavuttivat meidätkin ja vetivät seurueen aika hiljaisiksi.

Iltaa ja yötä oli kumminkin vielä jäljellä. Anu ja Janu tulivat meille iltaa/yötä istumaan ja vastoin kaikkia peruskaavojamme emme pelanneet Viidakkonopeutta vaan puhua höpötimme aamuviiteen (?) ja oli oikein rattoisaa ja jäi kovin hyvä mieli. Iina kiittää vieraita ja metsän väkeä.

Tänään onkin sitten krabul. Tai ainakin jälkiväsy. Luulen, että pelaamme vähän Riskiä ja olemme chillisti. Myös jonkun elokuvan voisi katsoa, en ole aikoihin.

Kappas vaan, en muuten osaa vielä asetella kuvia tekstin joukkoon lainkaan. Pläjähtävät kaikki tohon alkuun. Nooh, opettelen sen täsä hyvin pian..

maanantai 22. syyskuuta 2008

Hei hei vaan.

Hee, uusi blogi ja hopefully myös uusi motivaatio. Ymppään tänne nyt sitten molempien blogieni sisällöt eli yleistä lätinää ja kirpparilöytöjä. Jiah.

Nimen keksin kyllä niin hutaisemalla, että se varmaan alkaa korpeamaan jossain vaiheessa. Timanttisimpukkahan (niille, jotka eivät tiedä) on suoraan yhdestä iki-ihanasta kotivideosta, jossa Laura on keksinyt juonellisen näytelmän, jonka se haluaa toteuttaa videolle. Harmi vaan, että pikkusisko on niin pihalla ja pieni, että vetää vaan satubalettimuuveja ja lallattaa ja kaiken kukkuraksi repii seinästä voitonriemuisasti siihen liimatun paperista tehdyn timanttisimpukan, jonka pitäisi löytyä vasta myöhemmin näytelmän kuluessa. En oo ihan sale, saako Ruusu-setä lopussa iskettyä Neiti Päivänkakkaran (joka olen siis minä) vai kyllästyykö Laura mun poukkoiluun ja ehdottaa laulamista. Muistakko sää, Laura?

Ei kai täsä muuta. Lähden takas luennolle. Olin kotona vaan syömässä. Jätin tänään vaihtohakupaperit ja nyt sit jännätetään, et alkaako tapahtua.

Ainiin, ja löysin jotain mukavaa sattumalta: http://facesinplaces.blogspot.com/