Iina valittaa.

Herääminen on aina ihan hemmetin tahmeaa. Se ei liity mitenkään ratkaisevasti siihen, mitä elämässä muutoin tapahtuu tai että montako tuntia nukkui (tai sitten ole vieläkään löytänyt itelleni sopivaa tuntimäärää,) vaan ne ensimmäiset heräämis- ja unestairtautumisminuutit ovat vaan aina yhtä tuskaa.
Poikkeuksena:
- jos herää siihen, et aurinko paistaa silmään
- jos on lähössä esim. matkalle, ja on superinnostunut ja joka tapaukses nukkunut kevyesti ja aivan liian vähän



Noniin, ja kesällä ekat heräämisminuutit ovat aika scheisseja siksikin, että kesällä on ALLERGIA. Jokainen kanssakärsijä tietää, kuinka perseestä on herätä, kun silmät on rähmineet ittensä kiinni, suuta kuivaa, ilma ei kulje nenän kautta jne. Tämän aamuiseen heräämiseen lisämausteensa toi myös remonttia tekevä naapuri, jonka poraaminen kaikuu meijän sisäpihalla. Tallustin väsyneenä keittiöön. Meillä pyörii muurahaisia tiskipöydällä! Siis mitä tää nyt on. Leipä on loppu, yksi uunipatonki löytyy, laitan sen uuniin, Alas! Uunissa onkin kämppiksen kanankoipia jostain viikon takaa. HYI! Samainen kämppis lähti just tänään matkalle viikoksi. Korjatessani kanankoipia pois patonkini tieltä huomaan, että koko keittiö on muutenkin täynnä tämän samaisen kämppiksen kuivuvia ruokia, on ainakin 4 pvää ilman kantta kattilassa pyörinyt kalakastike, kuivaa riisiä, puolikkaita hedelmiä, ruskea banaani. Nyt jumalauta, jos lähtee matkalle, niin sillon korjataan kaikki haisevat omat jätteet (tai tulevat jätteet) keittiöstä pois. KÄÄKÄÄKÄÄ.

Rauhoittava aurinkoinen maisema tähän väliin.


Noniin, ei muuta. Olen jo rauhallinen ja patonkikin oli hyvää ja kämppistä ehtii tulla jo ikävä ennenkuin se palaa. Että rakkautta vaan kaikille. Oikeesti kiukuttelen vaan sitä, että joudun kirjottamaan yhen ankeen esseen tänään. Ja sitä, että mulla on lentolippu Suomeen 30.6. enkä haluais laisinkaan vielä silloin palata. No, loppuajan suhtaudun kaikkeen vielä entistä suuremmalla antaumuksella (kuten nyt noista kanankoivistakin huomasi, ha.)

Sitäpaitsi: Mul on lippu Musen keikalle lokakuussa!!!! Stockholm syndrome livenä! Voi sambaavat ketut!

Noniin, nyt kytken netin pois ja alan kirjoittaa.

Elefanttinainen.

Minä täällä taas. On jo tietokonekin käytössä ja kaikkea. Kädessäni on mystinen ötökänpurema (ehkä?), jonka vuoksi se on punainen ja paisunut niin, ettei rystysiä tai pintaverisuonia enää erota. Onk tää nyt se elefanttitauti? Missä vaiheessa pitää mennä lääkäriin? En saa kättä enää kunnolla nyrkkiin, koska ihoa alkaa kiristää. Seuraan tilannetta ja olen iloinen, ettei toi paise tullut naamaan.



Tänään olis vissiin yhteisillalliset kaverin luona ja sit jottain tanssitouhuja. Tällä viikolla pidin esitelmän, johon olin tyytyväinen, join skumppaa, söin muffinsseja ja kaipasin Lego-leikkejä Joanan kanssa, hengailin Agnieszkan kanssa keskustassa, sotkin salakavalan huomaamatta huoneeni nykyiseen tilaansa, katoin ANTM:n 12. cyclen loppuun (väärä tyyppi voitti!) ja yritin välttää sen ajattelemista, että tää loppuu jo kuukauden päästä.

Nyt lähen ostaan leipää ja punkkua.

Viaton valiturahdus.

On aika tulla urahtamaan tannekin. Kirjoitan kamppiksen koneella, silla omani meni rikki kesken Pocahontaksen, joten en pysty kayttamaan ihan kaikkia aakkosia.

On muuten todella harmillista, kun tietokone menee rikki ja itse huomaa, ettei ole tehnyt varakopioita esimerkiksi valokuvistaan tai musiikistaan. Nyyhky. Suurnyyhky oikeestaan. Vien koneen Suomeen, jossa isa lupasi koittaa pelastaa, mita pelastettavissa on. Olen siis tulossa/menossa Suomeen 18.-22.5. pedagogisten paasykokeiden takia. Venytin vierailua parilla paivalla, jotta ehdin nakemaan Tampere-ystavat ja vanhemmat ja isovanhemmat. Alussa ketutti lahtea Suomeen vain kokeen takia, mutta olen asennoitunut asiaan parhain pain ja on ihana nahda Sanna ja Anu ja Janne ja Eeva ja Aiti ja Isa ja isovanhemmat. En valita. Ja tulen sitten taas viikonlopuksi tanne. Viikonloppuja on niin vahan jaljella, etten malttanut viettaa yhtakaan Suomessa nyt. Haikeus iskee.

Ja nyt kamppis tuli kotiin, joten fiksuna tyttona jatkan pakkaamista, enka enaa lurki sen huoneessa. Jatkuu joskus myohemmi!

Meijä Anna tulee huomenna!

Nousussa:

- Meen Anna tulee huame kylää!
- Agnieszkan äidin ihanat kakut, joita Agniesz toi Puolasta <3
- Löysin kynttilöitten polttamisen taas mystisen pitkän tauon jälkeen.
- Me siivottiin keittiö!
- Laura tulee torstaina! <3
- Viikonloppuna pikniköidään.
- Mul on ihanat kämppikset!
- High fidelity oli mainio.
- Catcher in the Ryesta taitaa tulla mun seuraava koukkukirja. Kummaa, että vasta nyt luen sen. Se on kolkutellu mua jo pitkään.
- Sofia Coppola on aina yhtä hyvä.
- Keskiviikkona keikalle, yey!
- Huomisen luento peruttu!


Laskussa:

-Lakko jatkuu. Tänään tyypit suihkutti "Taistelu jatkuu!" -tekstejä ympäri koulun pihaa ja aula oli täynnä ilmapalloja. Mitä kaikkea muuta siistiä tolla energialla vois saada aikaan?
- Ämpeekolosen kuulokkeet on rikki ja metroissa on ollut ihan musiikitonta, mitä nyt muitten musiikit kuuluu läpi.
- Tänään sato. Toinen kunnon sadepäivä, minkä muistan koko Ranskan ajalta.
- Limamiehet, jotka tulee lässyttään aina, kun liikun yksin. Tänään yks veti MULLE pultit, koska en halunnu lähteä kaljalle, koska odotin Agnieszkaa (no en olis kyl hei ehkä muutenkaa lähteny). Tyyppi vielä alotti tutustumisen sulavasti: "Miten on mahdollista, että oot noin viettelevä?" (Kävelin sateessa naama punasena kohti kirjakauppaa.) Miksi en lähtenyt, oi miksi? Se olis varmaan ollu just maailman valovoimaisin tyyppi.
- En nyt just keksi muuta valitettavaa. Paitsi et oon liian laiska. Lakko laiskistaa, sanoi vanha kansa.
-Ei muuta. Paitsi et metrossa haisee usein pissa, eikä se ole mukavaa se. Mutta senhän te jo tiesittekin.

Näihin virtsatunnelmiin toivotan teille nyt kauniita unia! Jee, Anna tulee huame!

Kii kaa.

Täällä taas ahkerin päivittäjänne, moro!

Suomi oli ihana ja rentouttava. Kävin saunassa ja näin marsuja ja pelattiin perheen kans ja söin 3 seuraavaa vuotta varastoon. Ja sit oli Mikon bileet ja Ospa kävi kyläs ja mä hyppäsin Turus ja käytiin Porissa mussuttaas sukulaiset ja kaikkee mukavaa. Oli tiätty hianoo palata Pariisiin! Tänne oli tullu kunnon kesä (ei varmaan vieläkään ranskalaisasteikolla, mut kyl tää nyt on jo kesä) sillä aikaa. Kaikki kukat on apposen auki ja puitten lehdet mun pään kokosia. Oon ollu paljon ulkona, toistaseks palamatta tahi ruskettumatta.

Lisäks oon löytänyt Centre Pompidoun kirjaston, jossa on kokolattiamatto, jolla voi ottaa mukavan asennon ja olla kuin laiskamato. Se on viel auki iltakymmeneen, eli ihan täydellinen juttu Iinojen työskentelyaikataululle.


Tänään löysin kirjaston pihalta tämän:


Hiano! Mustakin tulee isona hyväntuulisten tekstien suihkuttaja.

Oon koittanu nää viimeiset lomapäivät vähän opiskella, sillä ANNA TULEE TIISTAINA TÄNNE!! Tuttutuuu! Tättärää! Tittidii! Ja mul on kaikenlaista iloista rästihommaa, koska Suomessa keskityin vain yleiseen völlymiseen. Joten olen koittanut olla tomera. Vaihtelevin tuloksin. Mutta kun ranskaks lukeminen on HIDASTA!! Ihan sikkehidasta. Etenen etanan askelin. Etanat ei askella. Ne limasuikauttelee.

Joo, ei oo mitään asiaa. Paitsi, et Anna tulee ja sit sen jälkeen tulee Laura ja meil on yhteinen vappu, johon kuuluu toivottavasti ihan sikana aurinkoa ja ilmapalloja ja viiniä ja piknikkejä ja laululeikkiä ja kysymysleikkiä ja suklaata (paitsi Lauralle, joka ei pidä) ja sit ainakin mun täytyy ostaa jotkut rumat aurinkolasit, koska joka päivä häikii ja sit kaikkee muutakin, mitä en nyt keksi. Kiitti moi!

Pieniä hyvästejä.

Heippa hetkeks, Université Paris 8, luulen, että pärjään ihan hyvin kaksi viikkoa ilman metkujasi.


Heippa talvitakki ja -kengät. Pääsette pohjimmaisiksi matkalaukkuuni ja toivon todella, etten joudu käyttämään teitä Suomessa.

Moikka, oma huone. Oot paras. Vähiten vetoisin ja kotoisa. Tiedän, että on kiva palata.


Heippa kämppikset, ootte kivoja! B, nauti lomasta, äläkä opiskele niin sikkenä. Muista ruokkia Fish ennen lähtöäsi. H, samat ohjeet, mitä tulee työntekoon. Muista syödä äitisi Vietnamista lähettämä epämääräinen lehtiin kiedottu lihaklöntti nauttien. Tiedän, että se on sinulle tärkeä.

Heippa Pariisin ystävät, melkein kaikki matkustatte jonnekin. Nauttikaa lomastanne. Ootte ihania, mennään syömään kuskusta ja kikattamaan, kun taas nähään.

Heippa Montmartre, tuun istumaan sun nurtsille ihan heti, kun tuun takasin. Heippa Fleche d'Or, tuun kattomaan huhtikuun lopussa viimeisiä keikkoja, ennenku sut suljetaan jonkun uuden ja sliipatumman baarin tieltä. Byhyy. Heippa Eiffel, heippa Seinen ranta, heippa Parmentiers, heippa lähikauppa ja metrolinja 3 ja 13. Heippa Pariisi, tuun ihan pian takasin.

Dear Eki.

Rakas Erkki-Pekka, miksei kukaan enää päivitä? Meikä ei oo päivittänyt siksi, kun ei ole yhtään tuntunut siltä. On ollut vähän kaikkea. Olenpa informatiivinen.


Kevät on puskenut kunnolla peliin sillä aikaa, kun mulla on ollut ajatukset muissa asioissa. Nää kuvat on jo vähän out of date, sillä nyt on jo voikukkia ja koivuissa pienet lehdet. Pistän nyt kummiskin nääkin tänne.






Tällä viikolla oli kolme takitonta päivää ja kolme piknikkiä.