Kiikaa!!

Aamu alkoi ihanasti sillä, että kaasuputkenpuhdistajamies vouhkas keittiöön, irrotti paskaisen putken ja ilmotti jämäkästi, että pian kuolo korjaa, ellei ala puhdistustoimet. Että nyt pannaan kirjoittaen shekkiä ja hän ryhtyy puuhiin. Siinä sitten väiteltiin hyvä tovi minä ja Eeva versus kaasuputkimies, että alkaako nyt puhdistusshow vai soitanko perään juteltuani kämppisten ja vuokraisännän kanssa. Suomi voitti Ranskan 2-0.

Eilen oltiin Versaillesissa koko päivä. Se oli ihan erilainen se museo-osuus nyt aikuisen silmin. Meitä oli 4 tytyä, mut tehtiin viisas päätös katsella omaa tahtia. Mulla oli Mp3:ssa fiilismusaa (ei siis mitään barokkitouhuja, vaan vähän mitä vaan) ja tuijottelin haltioituneena ympärilleni miettien, mitä niissä huoneissa on tunnettu ja ajateltu ja touhuttu ja koettu. Se oli ihanaa. Museon jälkeen mentiin piknikille veden rantaan ja otettiin mukavat nokoset. Heräsin jossain vaiheessa kesken unien ja siinä torkkui ja tuhisi kolme rakasta ihmistä nurmikolla. Tuli kauheen hyvä mieli.


Illalla oli Gesinen läksiäiset ja siellä mukavaa, haikeuteen ei jäänyt liikaa aikaa, kun tuli hirveä kiire yöbussiin. Mutta oli oikein oivallisia lettuja ja Peachesiä taustamusiikkina.

Nyt mun tarttee kyl mennä pesulle. Illalla on ooppera. Saan laittaa oopperakolttuni! Huimaa. Nojoo, kuulemiin nasset!

Kukkuluuru.

Hei vaan! Ei tullukaa road trippiä, tuli ongelmia auton vuokraamisen kanssa. Ilmeisesti lähetään mun vimppana viikonloppuna. Ei sekään huono. Kävin ekalla läksiäispiknikillä ja sit oltiin lauantaina huvipuistossa ja sit tänään vaan hengasin ja kävin hyviä keskusteluja. (Esitin opiskelua Seinen rannassa, mutta kämppiksen jutut oli jännempiä.)


On haikeeta. Ja on tosi kivaa. Ja Eeva tulee huomenna!! <3
JA: Pääsin pedagogisiin!! Paras juttu! Mut enää 15 päivää, apua!!

Road trip.

Viimeisiä viedään. Huomenna hyvästelen ekan murunaaman. Hitto.
2/4 esseetä tehty. Maanantaina olis seuraavan palautus, mutta en oikein tiedä, miten sen junailen, sillä lähen huomenna koko viikonlopun kestävälle road tripille!! Joo moro!! Vuokrattiin auto parin kaverin kans ja huomenna posotellaan länteen. Maanantaina tulee Eeva! Ens viikolla hyvästelen ainakin kaksi hyvin läheistä ystävää. Kuinka selvitä loppuitkuista kunnialla? Tein jo listan kaikesta, mitä haluan vielä tehdä ennen lähtöä. Viimeisistä päivistä puristetaan kaikki irti, niin se on.

Nyt meen nukkumaan, et jaksan huomenna herätä pakkaamaan ja kiljumaan ja laulamaan. Ja sit meen piknikille hyvästeleen Ajan ennenku auto ajaa mut jonnekki, missä toivottavasti aurinko paistaa ja on paljon mäyriä ja laulua ja hyvää mieltä. Näin teille visioi oma karva-apinanne. Hyvää yötä!

Yey.

Eka (ja ankein) essee vihdoin puserrettu ulos. Enää 3/4! Ei paha nakki.

Pariisissa pitkästä aikaa sateista. Nyt kirjotan viel vähän seuraavaa esseetä ja sit Michaelan kans yhdelle. Pienet sunnuntaiviinit. Olen ne ansainnut, kun esseekin oli semmoista vääntämistä. Hoh. Kaikki hyvin täällä. Oltiin jossain ihme baarilaivalla ja Gesinen kans oltiin kattomas modernin taiteen näyttelyä, jossa oli mäkkärileluista koottu limaolio. Pitää tehdä lista, johon kirjoitan kaiken, mitä haluan viel ehtiä täällä.

Ainiin, löysin kirppispöydästä ne jäätävät Eiffel-korvikset, jotka tuutte näkee mun korvissa vasta sitten Suomen puolella. On ne hirveet. :D

Iina valittaa.

Herääminen on aina ihan hemmetin tahmeaa. Se ei liity mitenkään ratkaisevasti siihen, mitä elämässä muutoin tapahtuu tai että montako tuntia nukkui (tai sitten ole vieläkään löytänyt itelleni sopivaa tuntimäärää,) vaan ne ensimmäiset heräämis- ja unestairtautumisminuutit ovat vaan aina yhtä tuskaa.
Poikkeuksena:
- jos herää siihen, et aurinko paistaa silmään
- jos on lähössä esim. matkalle, ja on superinnostunut ja joka tapaukses nukkunut kevyesti ja aivan liian vähän



Noniin, ja kesällä ekat heräämisminuutit ovat aika scheisseja siksikin, että kesällä on ALLERGIA. Jokainen kanssakärsijä tietää, kuinka perseestä on herätä, kun silmät on rähmineet ittensä kiinni, suuta kuivaa, ilma ei kulje nenän kautta jne. Tämän aamuiseen heräämiseen lisämausteensa toi myös remonttia tekevä naapuri, jonka poraaminen kaikuu meijän sisäpihalla. Tallustin väsyneenä keittiöön. Meillä pyörii muurahaisia tiskipöydällä! Siis mitä tää nyt on. Leipä on loppu, yksi uunipatonki löytyy, laitan sen uuniin, Alas! Uunissa onkin kämppiksen kanankoipia jostain viikon takaa. HYI! Samainen kämppis lähti just tänään matkalle viikoksi. Korjatessani kanankoipia pois patonkini tieltä huomaan, että koko keittiö on muutenkin täynnä tämän samaisen kämppiksen kuivuvia ruokia, on ainakin 4 pvää ilman kantta kattilassa pyörinyt kalakastike, kuivaa riisiä, puolikkaita hedelmiä, ruskea banaani. Nyt jumalauta, jos lähtee matkalle, niin sillon korjataan kaikki haisevat omat jätteet (tai tulevat jätteet) keittiöstä pois. KÄÄKÄÄKÄÄ.

Rauhoittava aurinkoinen maisema tähän väliin.


Noniin, ei muuta. Olen jo rauhallinen ja patonkikin oli hyvää ja kämppistä ehtii tulla jo ikävä ennenkuin se palaa. Että rakkautta vaan kaikille. Oikeesti kiukuttelen vaan sitä, että joudun kirjottamaan yhen ankeen esseen tänään. Ja sitä, että mulla on lentolippu Suomeen 30.6. enkä haluais laisinkaan vielä silloin palata. No, loppuajan suhtaudun kaikkeen vielä entistä suuremmalla antaumuksella (kuten nyt noista kanankoivistakin huomasi, ha.)

Sitäpaitsi: Mul on lippu Musen keikalle lokakuussa!!!! Stockholm syndrome livenä! Voi sambaavat ketut!

Noniin, nyt kytken netin pois ja alan kirjoittaa.

Elefanttinainen.

Minä täällä taas. On jo tietokonekin käytössä ja kaikkea. Kädessäni on mystinen ötökänpurema (ehkä?), jonka vuoksi se on punainen ja paisunut niin, ettei rystysiä tai pintaverisuonia enää erota. Onk tää nyt se elefanttitauti? Missä vaiheessa pitää mennä lääkäriin? En saa kättä enää kunnolla nyrkkiin, koska ihoa alkaa kiristää. Seuraan tilannetta ja olen iloinen, ettei toi paise tullut naamaan.



Tänään olis vissiin yhteisillalliset kaverin luona ja sit jottain tanssitouhuja. Tällä viikolla pidin esitelmän, johon olin tyytyväinen, join skumppaa, söin muffinsseja ja kaipasin Lego-leikkejä Joanan kanssa, hengailin Agnieszkan kanssa keskustassa, sotkin salakavalan huomaamatta huoneeni nykyiseen tilaansa, katoin ANTM:n 12. cyclen loppuun (väärä tyyppi voitti!) ja yritin välttää sen ajattelemista, että tää loppuu jo kuukauden päästä.

Nyt lähen ostaan leipää ja punkkua.

Viaton valiturahdus.

On aika tulla urahtamaan tannekin. Kirjoitan kamppiksen koneella, silla omani meni rikki kesken Pocahontaksen, joten en pysty kayttamaan ihan kaikkia aakkosia.

On muuten todella harmillista, kun tietokone menee rikki ja itse huomaa, ettei ole tehnyt varakopioita esimerkiksi valokuvistaan tai musiikistaan. Nyyhky. Suurnyyhky oikeestaan. Vien koneen Suomeen, jossa isa lupasi koittaa pelastaa, mita pelastettavissa on. Olen siis tulossa/menossa Suomeen 18.-22.5. pedagogisten paasykokeiden takia. Venytin vierailua parilla paivalla, jotta ehdin nakemaan Tampere-ystavat ja vanhemmat ja isovanhemmat. Alussa ketutti lahtea Suomeen vain kokeen takia, mutta olen asennoitunut asiaan parhain pain ja on ihana nahda Sanna ja Anu ja Janne ja Eeva ja Aiti ja Isa ja isovanhemmat. En valita. Ja tulen sitten taas viikonlopuksi tanne. Viikonloppuja on niin vahan jaljella, etten malttanut viettaa yhtakaan Suomessa nyt. Haikeus iskee.

Ja nyt kamppis tuli kotiin, joten fiksuna tyttona jatkan pakkaamista, enka enaa lurki sen huoneessa. Jatkuu joskus myohemmi!