Milou!

Olen elänyt siinä harhaluulossa, että Tintti on joku arvoituksia ratkaiseva kiltti vässykkä, mutta olin väärässä: Jätkä mukiloi hämärähemmoja tuon tuostakin eikä epäröi lähteä ase kädessä pimeille kujille pyörimään. Hyvä Tintti! Kieli on helppoa ja epäselvyydet voi aina päätellä kontekstista. Mainio sarjis ranskan kertaamiseen siis.


Tykkään erityisesti siitä, kun Tintti toikkaroi pimeässä. Juuri passeli yösävy:


En oo ihan sale mihin lokakuu katosi. Tuntuu, ettei mikään kuukausi oo aikoihin luiskahtanut näin nopeesti ohi. Fiu vaan. Nyt ulkona on talvihaju ja oon bongannut talostani jo ekat jouluvalot. Joko se alkaa?

Eilen olin Sannalla juomassa glögihtävää maustettua viiniä ja kikattamassa vanhalle muistikirjalle. Kiva, että vuoden 2005 apinamaisuudet on dokumentoitu johonkin. Tai onko se ny sitte niin kiva.

Juu, nyt pittää laittaa vipinää kinttuun jos meinaa ehtiä viel kauppaan ennen työvuoroa. En nyt toivottele mittään Halloweeneja, kert koko Halloween on vähän urpo.

Yhden kilometrin autoilu vastaa hiilidioksidipäästöiltään viittä muovikassia.

Loma on mennyt sujahtaen. Mainio mökkireissu, touhukas Jämsän reissu, iloisa eilinen baaritanssahtelu. Viikonloppu menee töissä, joten tänään on se päivä, kun kirjoitan ranskan aineet ja teen tehtävät.

Tämä tässä on omena

Toisaalta ikkunasta näkyy liehuva lippu ja harmaata, että voishan sitä vaikka lukea Tinttiä ja kuunnella jotain hyvää hämymusiikkia kynttilän kajossa. Nojoo, tänään on ahkeruuspäivä, siitä ei tingitä. Nyt eka lenkille ja sit alkaa opiskelushow. Ahkeroinnin päätteeksi vois ehkä katsoa Sofia Coppolan Marie Antoinetten, joka on kuvattu niin ihanasti, et voisin vaan jäädä lilluttelemaan (ja rilluttelemaan) mielessäni niihin Versailles'n puistoihin. Jos pääsen Pariisiin vaihtoon, niin toden totta menen katsomaan uudestaan aikuisen silmin koko palatsi- ja puutarhasetin.

P.S. Tein aamulla muuten aivan edustuksellisen mättöaamiaisen, johon kuului kunniakkaasti keitetty aamupuuro (mikrossa tekeminen olis säästäny energiaa 90% vai miten se meni) ja kolmen minuutin munia sekä ruisleipää. Aika sikamaista, hä.

Hei mä oon rakastunu..!!

.....tähän:

http://www.youtube.com/watch?v=xspcfdL2Ewg&feature=user

Jee, tänään mökille!

Yksi meidän autolaisista herätti minut tänään puhelinsoitolla, koska halusi varmistaa, että saa istua edessä matkalla mökille. Kuka hän oli?

a) Jusba
b) Suuri Anuukkeli
c) Janu

Kuvitus on Isojärven reissulta. Tosin tämä etupenkkiläinen joutui pian kuvauksen jälkeen siirtymään päivänsankarin tieltä..

Yleishälinä.

La ferme de Jukola est située sur le versant septentrional d'une colline, près du village de Toukola, dans le sud de la province de Haime.

Arvatkaa, mitä mä lainasin kirjastosta?



Löyty muuten kaikkia kivoja sarjiksiakin ranskaksi, oikein hyvä. Kyl se kieli vielä houkutellaan esiin aivojen takaosista (tai etu-, kenties)..

Täällä on syöty pullaa (ei taaskaan tullu symmetrisiä korvapuusteja) ja katottu Seinfeldien viimistä tuotantokautta. Ja kutsuttu vieraita. Ja luettu vanhoja Bees&Honey -palstoja. Jiibujaabu, löysin kirppikseltä tyllialushameen.


Kuva on melko jäätävä, mutta hame aika ihana. Luulen kyllä, että leikkelen sen lyhyeksi alushameeksi, mut kattoo ny.

Tänään oon pönkinyt mahdollisen tulevan vaihtoyliopistoni kotisivuja ja koittanut saada selkoa kaikesta mahdollisesta.
Juu, mutta nyt läksyille. Mulla ei ollut nyt kyllä mittään asiaa. Paitsi et perjantaina pääsee mettään, wuhuuu!!

NYT tää ois tyytsä!

Jee, ranskan tekstin ymmärtämisen kurssi alkaa sittenkin!!


Ei enää ruokasanojen lukemista vuorotellen ääneen! (No okei, tehään siel jatkokurssil muutakin.) Tervetuloa tekstien pyörittely. Wuhuu!

Jassoo.

Nyt kun pitäis lukee tenttiin niin johan tekis mieli imuroida ja lähteä mettään pomppimaan. Ei näin. Lohduttaudun sillä, että pääsen ainaskin kerran viä mökille.


Tarttis olla semmoinen oma takametsä, johon vois karauttaa aina tarpeen vaatiessa. Vanhempien luona käydessä kuulin, että meijän takametsässä on luikkinut Kettu Repolainen ja kurkiakin siellä on pyörinyt runsaasti. Plokkaavat kuulemma hyviä ja huonoja lentäjiä joukostaan, jotta tietävät, mikä posse lähtee millekin reitille. Koitin vaklata, jos Kettu olis pyöriny jossain mustikanvarpujen lomassa, mut ei herraa näkyny. Samalla vähän huvitti, sillä yks lapsuuteni pahimmista painajaisista oli se, et Smirre (Peukaloisen retkistä) tuli meijän takapihan mettästä aikeinaan syödä mut.