Päivitys.

Nyt tää vanha lurttana elvytetään. Tässä muotiblogien luvatussa maassa on hyvä tehdä vähän myyräntyötä, jotta edes jotkut kirjoittaisivat muusta kuin ostoksistaan.

Yksi eloni tähtihetkistä.

Joo, kotona taas. Tänään alkoi koulu. Oli jännää, vaikkei tapahtunu mitään. Oli tosi outoa olla koulussa melkee 9kk tauon jälkeen. Salaattibaari oli ässä ja bussien kuukausimaksu oli laskenu! Imuroin ja pyykkäsin haisevat reilipyykit ja nyt oon vaan syöny kotiomenia, enkä yhtään kirjottanu tekstiä huomiselle. Alotin Kyllikki Villan Vanhan rouvan lokikirjan. Se ei voi olla huono, kun koko idea rahtilaivaelämästä on niin kiehtova. Ei mulla muuta. Pian juhlia ja karkeloita, monta naamaa, joita on kova ikävä.

Hei vaan.

Sitä vaan, et oon Pariisissa ja edelleen elossa ja tyytyväinen pieni matka-akka. On ollu älyttömän ihana reisu, mut siitä ehkä myöhemmin kuvien kanssa tahi sitten ei. Reilaaminen on kyllä ajoittaisesta (eikä niin ajoittaisestakaan) haisemisesta huolimatta ihan tajuttoman kiva matkustustapa. Ei kai muuta. Olkaahan tekin ihmisiksi sielä. Pusputipussaa!

Viimeiset.

Pakkaan ja kuuntelen Jimi Hendrixiä. Asiat voisivat siis olla huonomminkin. Rinkasta tulee painava veijari. Ehkä joudun vielä karsimaan jotakin. We'll see. Tänään alkaa viikonloppu mökillä. Aion uida kuin suomajava.


Luin eilen loppuun ja pidin aivan älyttömästi. En keksi nyt muuta ja pakkauspuuhat painavat päälle. Tänään vimpat hampurilaiset tosi pitkään hetkeen ja siitä suoraan metsän keskelle! Maanantaina näkee taas Sannan ja alkaa pitkä jännä elokuu! Ei, ei meil oo vieläkään mitään kunnollista reilisuunnitelmaa, jee.

Pusuja, nisset ja nasset!

Napinaa.

Silläkin uhalla, että luulette blogini muuttuneen valtakunnalliseksi nitkutusfoorumiksi, mun on nyt pakko vähän kiljua tänne. Nimittäin multa loppuu allergialääkkeet sillai, ettei ne riitä koko interrailin ajaksi. Netissä sanottiin, että YTHS on kiinni (13.7.-2.8.). Siellä oli joku neuvontanumero johon soitin ja kysyin, miten saan reseptini uusittua. "Meillä ei ole resursseja, mene yksityiselle."
Hei, ei mullakaan oo resursseja!!! Miks ihmeessä maksan sitä terveysmaksua, jos mua tungetaan sieltä yksityiselle? Hä hä hä??

Onneks Turun YTHS avaa JO 26.7. Luotan siihen, että ne kirjottaa mulle reseptit, jotka ehin hakee sit samana päivänä kun lähetään matkaan. Tosi rentoo ja joustavaa hei. Harvemmin opiskelijat kylpee rahassa kesäisinkään. Tai en minä ainakaan.

Joo se siitä. Mulle kuuluu hyvää. Kävin Turussa kattoos Äitii ja Isää ja muutamaa toveria. Saunoin ja grillattiin ja hengittelin meijän metsää ja olin tyytyväinen akkeli.


Tämä on kylläkin Viikinsaari.

Päivät solahtelee ohi, reili lähestyy, hampurilaisia oon paistanut kuin mikäkin kone. Rahoitan matkustamiseni hampurilaisilla. Mukava ajatus. Jokainen pussiin sujautettu ranu, ja olen lähempänä reppuelämää.


Suomeen palaamisen kooma ei ole lainkaan niin paha kuin odotin. Kaikenlaisia tunteita tässä on vellonut päässä superihanuusjeejeejeestä voiseitanperkeleeseen. Mutta ehkäpä juuri hampurilaistouhut ovat pitäneet kiinni siinä, etten ole turhia haihatellut. Paitsi normaalit haihattelut. Eilen kävelin kotiin ja lauloin Musea ja haihattelin. Mutta siis en ole sydän verillä koko ajan siitä, etten ole Pariisissa. Mulla on kivaa täällä!

Lauantaina näkee Lauran ja jee! Ja sit tulee vielä Lauran jokakesäiset ulkkismökkizembalot ja sen jälkeen voin hyvillä mielin lähteä reilaamaan ja istua junassa ja haihatella vähän lisää. Kuukausi Iina&Sannaa 24/7 tarkoittaa aika lailla sitä, että meillä on hirveä repertuaari uusia huonoja lauluja ja sanontoja, joitten kanssa teillä irtoo pää. Lööööööööv.

Ei jumal...

Millai on oikeesti mahdollista, et oon ollu vasta 3 aamua Suomessa ja niistä kahtena mut on herättäny puhelinmyyjä?!!???!!!! Ekana aamuna sieltä soitteli joku SUKKAKERHO ja tänään joku nuorten naisten sporttilehti Jeah Jeah -tyyppi. Onko mitään ankeempaa, ku tiristää ittensä vastaamaan ja sitten joku hukuttaa heti puheripuliinsa? Ei näin.

Tämmönen pieni välipieru vaan.

Aattelin tulla vaan vinkasemaan, että viimeisiä viedään. Pesen viimeisiä liinavaatepyykkejä nyt. Sitte koululle hakemaan kaikki tarvittavat paperit ja allekirjotukset ja kopioimaan pari lomaketta. Kaikkia ankeita pieniä juoksevia asioita.


Välillä tulee itku, välillä hymy. Tekee mieli jättää pakkaus mahdollisimman loppuun. Viikonlopuksi lähetään nyt sille road tripille, mikä piti tehä jo pari viikkoo sitten. Suunnitelmatkin ehti vähän muuttua, eka yö vietetään n. 400km täältä länteen ja toiseks yöks mennään lähemmäs merta.
Olen lukenut Khaled Hosseinin The Kite Runneria ja alan koukkuuntua. Ostin uuden suihkuverhon (vanhassa on homeläikkiä). Maanantaina oli haikeahko yhteispiknik, huomenna on viimeinen illallinen kämppisten kanssa. On tää tällasta.