Tarttis olla semmoinen oma takametsä, johon vois karauttaa aina tarpeen vaatiessa. Vanhempien luona käydessä kuulin, että meijän takametsässä on luikkinut Kettu Repolainen ja kurkiakin siellä on pyörinyt runsaasti. Plokkaavat kuulemma hyviä ja huonoja lentäjiä joukostaan, jotta tietävät, mikä posse lähtee millekin reitille. Koitin vaklata, jos Kettu olis pyöriny jossain mustikanvarpujen lomassa, mut ei herraa näkyny. Samalla vähän huvitti, sillä yks lapsuuteni pahimmista painajaisista oli se, et Smirre (Peukaloisen retkistä) tuli meijän takapihan mettästä aikeinaan syödä mut.
4 kommenttia:
Takamettä on pelottava. Mulle sielt tuli aina karhuja.
Mulle tuli muuten kans hirviä ja sit se naapurin holtiton Popi-koira.
*Tiir tiir* Onks noi mun maissijalat vai sun leijonajalat?
Senkin hölmö turilas, ylhäällä on maissit ja alhaalla sipaus jellonaa.
Lähetä kommentti