Perjantaihuutoja.

Kielikurssi loppu! Koulu alkaa maanantaina. Meillä oli tänään pieni palautetilaisuus ja sen jälkeen tervetuliaisviinit ja naposteltavat koululla. Illalla tulee taas hippa. Toimin tänään kuten oikea ranski ja vierailin lähileipomossani. Ostin macaronsseja, kun ne on niin kauniita. (Ostopäätökseen saattoi vaikuttaa myös vähän se, että ne vetää noita Marie Antoinette -leffassa.)


Luulin, et ne olis semmosia marenkimaisen ohkaisia, mutta siellä sisällä olikin ihanaa jönkkötäytettä.


Ouh la la. Noita vedän piknikeillä sitte, se on sale. (Mul on joku piknik-pakkomielle. Ehän mää Suomessakaan koko ajan retkeile ruokakorin kanssa. Vai kuinka?)
Tänään pääsee tanssiin! Nyt on niin perjantaiolo, etten keksi mitään avartavaa selittämistä. Viikko sujahti taas tosi nopsaan ohitte. Ranskani on taas muurahaisensipsutusaskeleen verran parempi kuin viime viikolla.

Ainiin, ostin ehjät kengät. Mul on ehjät kengät!


Noniin, nyt en pinnistele enää. Aina ei oo pakko olla asiaa. Ainiin, käytiin eilen Montmartressa ja se on yks mun uus suosikkialue. Semminkin se kohta, missä Nino Quincampoix kurkkaa niillä kiikareilla ja näkee alhaalla heiluttavan Amélien, joka laittaa sen valokuvakirjan sen laukkuun. Haluan korostaa, että kohta oli maailman kaunein jo ennen kuin tajusin, että se on siinä leffassa.
Ei muuta. À bientôt!