Viaton valiturahdus.

On aika tulla urahtamaan tannekin. Kirjoitan kamppiksen koneella, silla omani meni rikki kesken Pocahontaksen, joten en pysty kayttamaan ihan kaikkia aakkosia.

On muuten todella harmillista, kun tietokone menee rikki ja itse huomaa, ettei ole tehnyt varakopioita esimerkiksi valokuvistaan tai musiikistaan. Nyyhky. Suurnyyhky oikeestaan. Vien koneen Suomeen, jossa isa lupasi koittaa pelastaa, mita pelastettavissa on. Olen siis tulossa/menossa Suomeen 18.-22.5. pedagogisten paasykokeiden takia. Venytin vierailua parilla paivalla, jotta ehdin nakemaan Tampere-ystavat ja vanhemmat ja isovanhemmat. Alussa ketutti lahtea Suomeen vain kokeen takia, mutta olen asennoitunut asiaan parhain pain ja on ihana nahda Sanna ja Anu ja Janne ja Eeva ja Aiti ja Isa ja isovanhemmat. En valita. Ja tulen sitten taas viikonlopuksi tanne. Viikonloppuja on niin vahan jaljella, etten malttanut viettaa yhtakaan Suomessa nyt. Haikeus iskee.

Ja nyt kamppis tuli kotiin, joten fiksuna tyttona jatkan pakkaamista, enka enaa lurki sen huoneessa. Jatkuu joskus myohemmi!