Hang with me.

Tän päivän putkeensoittolaulu on Robynin Hang with me. Herttileeri, miten ihana! Jos pitäisi listata tän kesän Top 10 -hetkiä, niin Robynin keikka Flow'ssa olisi yksi niistä. Eipä olisi uskonut, että Do you really want me -närinän (tykkäsin siitä kyllä ihan sikana teininä) ja Date-tuoksumainoksien tytöstä tulee noin ihana ja valovoimainen artisti. Oltiin ihan pähkinöinä siellä yleisössä. Kun katsoi eteensä, näki Robynin touhottamassa lavalla. Kun katsoi sivulleen, näki Banun ja Sanzin tanssivan onnessaan. Niin hyvä hetki!

Ei mulla oo mitään erityistä agendaa tän nettikseen palaamisen kanssa. Ehkä kaipaan sitä, että saa kirjoitella fiiliksiään ylös vähän pitemmin kuin Facebook-statuksen verran. Sekä rutkasti pienemmälle yleisölle.



Palattiin just Kroatiasta Sanzittaren kanssa, ja matka oli menestys. Paluu vuorokausirytmiin (jota ei kai kesällä kunnolla ollutkaan) on ollut tahmeaa. Ensi viikolla alkavat luennot ja gradutouhut. Olen kyllä tehnyt todistajien läsnäollessa juhlavan sopimuksen , että en jauha gradusta Naamakirjassa, ja sen voisi kyllä ehkä ulottaa tännekin. Moisesta jauhaminen kiinnostaa ehkä eniten niitä, jotka ovat samassa tilanteessa, ja kyseisten ihmisten kanssa voin urpata aiheesta vaikka kahvin ääressä. Välillä toivoisi silti, että ne, joiden täytyy jauhaa koulusta koko ajan, perustaisivat oman blogin tilityksilleen, ja saisivat sinne sitten niitä lukijoita, jotka jaksavat innostua kyseisestä aiheesta. Kyllähän muakin toki tiettyyn pisteeseen asti kiinnostavat tovereitten ja tuttujen koulutouhut, mutta pelkästään stressintartutusmielessä jauhetut pitkälliset kertomukset omista saavutuksien ja laiskuuksien hetkistä eivät kyllä pätkän vertaa. Sen verran nyt tämän kitinän jälkeenkin omista opinnoistani mainitsen, että olen tässä vaiheessa saanut vasta tutkimussuunnitelman tehtyä, ja itse kirjoittaminen ei ole vielä alkanut.





Ja se koulusta. Eilen vietimme ystävän syntymäpäiviä meillä. Oli skumppaa ja omenapiirakkaa jätskillä, viehättävä superhessukortti, Speden katseluhetki ja hyvää musiikkia. Kerrankin Katin älppy pysyi kiltisti levyhyllyssä. Oli ollut jokaista vierasta kova ikävä. (Paitsi ehkä matkaseuralaistani, jota ei onneksi ollut tarvinnut ikävöidä viikkoja.) Nyt on tyytyväinen ja nauranut olo. Illalla on työvuoro pitkästä aikaa. Hyvä mieli.



Kokeilen vielä, osaanko yhä lisätä kuvia näihin päivityksiin.

P.S. Osasin! Nokkelimmat varmasti arvaavat, että kuvitus on peräisin Kroatian matkakuvista.