Viime aikojen vouhkat.

Blow it up

3 am

Mistä tietää, et opiskelupäivä lähenee loppuaan?

a) Kuulokkeissa soi hirveetä kuraa, joka sotkee keskittymisen täysin.
b) Tenttikirjasta tehdyt muistiinpanot kertovat kirjoittajansa mielentilasta. Aristoteleen logiikkaa lingvistiikkaan sovellettuna. Because spells out the reason for a categorization. Example: Iina can't be a spinster, because she's married to Ewan.

D7, A, Em ja muut toverit.

Päätin tänään opiskelemisen välttääkseni opetella soittamaan kitaraa. Retun soitin jäi mökkireissulta lojumaan nurkkiin ja se on poltellut mua jo päivänä muutamana. Kikatuksen säestämänä olen hakenut sointuja ja yrittänyt soittaa Sixpense None The Richerin Kiss Me:tä (muitakin koitin, mut ei oikein lähteny). Mystillistä vielä toistaiseksi on, miksi jotkut soinnut soivat puhtaan kauniina ja joistain tulee ikävää möngerrystä. Ehkä tämän vielä ratkaisen. Olis kyllä kivempi harjotella Nosessa tai jossain. Naapureita käy sääliksi.

Rämpytirämmmm. "Ihihi ihihi." Räpäräpärämmmmm. "Hahahahahahhah."

Kolme sanaa sinulle

Zebra & Snake: The Colours (Hannulelauri Remix)

Olipa paras viikonloppu.

Urpo Meeminen

Kopioi teksti ja kirjoita uusi muistiinpano. Vaihda vastaukset omiksi!

1. Ota kännykkä esiin.
2. Valitse saapuneet viestit.
3. Vastaa kysymyksiin saapuneen viestin ensimmäisellä lauseella.
4. Kysymys 1 - ensimmäinen lause ensimmäisestä viestistä.
5. Kysymys 2 - ensimmäinen lause toisesta viestistä, jne...

1. Mitä sanoisit, jos kumppanisi olisi ollut uskoton?
Voi nyyhky!

2. Mitä sanot aina parhaalle ystävällesi?
Mä oon villissä liikenteessä eli Jämsässä köllöttelypuuhissa kissan kanssa.

3. Mitä sanot ensimmäisenä, kun ystäväsi on joutunut bussin yliajamaksi?
Sick

4. Mikä on ruminta, mitä voisit sanoa vihamiehellesi?
Ihanaa!

5. Mitä äitisi sanoo ennenkuin menet nukkumaan?
Kiitos myös kirjeistä

6.Mitä huutaisit, jos voittaisit miljoonan?
No ohhoh.

7. Mitä sanoisit jumalalle, jos tapaisit hänet?
Hei, tervetuloa sijaisrekisterin käyttäjäksi.

8. Mitä haluat kuulla kaikkein eniten?
Kiitos söpöstä viest!

9. Mitkä tulevat olemaan viimeiset sanasi?
Meinasin oikeesti viikonloppuna lähettää niille viestiä ja kysyä onko tilanne ennallaan.

Sunnuntaitunnelmia

Kuuntelin teini-iän suosikkini Sonata Arctican Weballergyn, lauloin mukana ja hymyilytti aika paljon.

Lisäksi:
- yhdet synttärikahvit
- yksi ihana kahvihetki keskustassa
- aika monta punaposkiomenaa

Hyvän päivän tunnusmerkki on aika lailla se, että nauraa ripsarit sotkuksi alaluomille.

Hang with me.

Tän päivän putkeensoittolaulu on Robynin Hang with me. Herttileeri, miten ihana! Jos pitäisi listata tän kesän Top 10 -hetkiä, niin Robynin keikka Flow'ssa olisi yksi niistä. Eipä olisi uskonut, että Do you really want me -närinän (tykkäsin siitä kyllä ihan sikana teininä) ja Date-tuoksumainoksien tytöstä tulee noin ihana ja valovoimainen artisti. Oltiin ihan pähkinöinä siellä yleisössä. Kun katsoi eteensä, näki Robynin touhottamassa lavalla. Kun katsoi sivulleen, näki Banun ja Sanzin tanssivan onnessaan. Niin hyvä hetki!

Ei mulla oo mitään erityistä agendaa tän nettikseen palaamisen kanssa. Ehkä kaipaan sitä, että saa kirjoitella fiiliksiään ylös vähän pitemmin kuin Facebook-statuksen verran. Sekä rutkasti pienemmälle yleisölle.



Palattiin just Kroatiasta Sanzittaren kanssa, ja matka oli menestys. Paluu vuorokausirytmiin (jota ei kai kesällä kunnolla ollutkaan) on ollut tahmeaa. Ensi viikolla alkavat luennot ja gradutouhut. Olen kyllä tehnyt todistajien läsnäollessa juhlavan sopimuksen , että en jauha gradusta Naamakirjassa, ja sen voisi kyllä ehkä ulottaa tännekin. Moisesta jauhaminen kiinnostaa ehkä eniten niitä, jotka ovat samassa tilanteessa, ja kyseisten ihmisten kanssa voin urpata aiheesta vaikka kahvin ääressä. Välillä toivoisi silti, että ne, joiden täytyy jauhaa koulusta koko ajan, perustaisivat oman blogin tilityksilleen, ja saisivat sinne sitten niitä lukijoita, jotka jaksavat innostua kyseisestä aiheesta. Kyllähän muakin toki tiettyyn pisteeseen asti kiinnostavat tovereitten ja tuttujen koulutouhut, mutta pelkästään stressintartutusmielessä jauhetut pitkälliset kertomukset omista saavutuksien ja laiskuuksien hetkistä eivät kyllä pätkän vertaa. Sen verran nyt tämän kitinän jälkeenkin omista opinnoistani mainitsen, että olen tässä vaiheessa saanut vasta tutkimussuunnitelman tehtyä, ja itse kirjoittaminen ei ole vielä alkanut.





Ja se koulusta. Eilen vietimme ystävän syntymäpäiviä meillä. Oli skumppaa ja omenapiirakkaa jätskillä, viehättävä superhessukortti, Speden katseluhetki ja hyvää musiikkia. Kerrankin Katin älppy pysyi kiltisti levyhyllyssä. Oli ollut jokaista vierasta kova ikävä. (Paitsi ehkä matkaseuralaistani, jota ei onneksi ollut tarvinnut ikävöidä viikkoja.) Nyt on tyytyväinen ja nauranut olo. Illalla on työvuoro pitkästä aikaa. Hyvä mieli.



Kokeilen vielä, osaanko yhä lisätä kuvia näihin päivityksiin.

P.S. Osasin! Nokkelimmat varmasti arvaavat, että kuvitus on peräisin Kroatian matkakuvista.

Päivitys.

Nyt tää vanha lurttana elvytetään. Tässä muotiblogien luvatussa maassa on hyvä tehdä vähän myyräntyötä, jotta edes jotkut kirjoittaisivat muusta kuin ostoksistaan.

Yksi eloni tähtihetkistä.

Joo, kotona taas. Tänään alkoi koulu. Oli jännää, vaikkei tapahtunu mitään. Oli tosi outoa olla koulussa melkee 9kk tauon jälkeen. Salaattibaari oli ässä ja bussien kuukausimaksu oli laskenu! Imuroin ja pyykkäsin haisevat reilipyykit ja nyt oon vaan syöny kotiomenia, enkä yhtään kirjottanu tekstiä huomiselle. Alotin Kyllikki Villan Vanhan rouvan lokikirjan. Se ei voi olla huono, kun koko idea rahtilaivaelämästä on niin kiehtova. Ei mulla muuta. Pian juhlia ja karkeloita, monta naamaa, joita on kova ikävä.

Hei vaan.

Sitä vaan, et oon Pariisissa ja edelleen elossa ja tyytyväinen pieni matka-akka. On ollu älyttömän ihana reisu, mut siitä ehkä myöhemmin kuvien kanssa tahi sitten ei. Reilaaminen on kyllä ajoittaisesta (eikä niin ajoittaisestakaan) haisemisesta huolimatta ihan tajuttoman kiva matkustustapa. Ei kai muuta. Olkaahan tekin ihmisiksi sielä. Pusputipussaa!

Viimeiset.

Pakkaan ja kuuntelen Jimi Hendrixiä. Asiat voisivat siis olla huonomminkin. Rinkasta tulee painava veijari. Ehkä joudun vielä karsimaan jotakin. We'll see. Tänään alkaa viikonloppu mökillä. Aion uida kuin suomajava.


Luin eilen loppuun ja pidin aivan älyttömästi. En keksi nyt muuta ja pakkauspuuhat painavat päälle. Tänään vimpat hampurilaiset tosi pitkään hetkeen ja siitä suoraan metsän keskelle! Maanantaina näkee taas Sannan ja alkaa pitkä jännä elokuu! Ei, ei meil oo vieläkään mitään kunnollista reilisuunnitelmaa, jee.

Pusuja, nisset ja nasset!

Napinaa.

Silläkin uhalla, että luulette blogini muuttuneen valtakunnalliseksi nitkutusfoorumiksi, mun on nyt pakko vähän kiljua tänne. Nimittäin multa loppuu allergialääkkeet sillai, ettei ne riitä koko interrailin ajaksi. Netissä sanottiin, että YTHS on kiinni (13.7.-2.8.). Siellä oli joku neuvontanumero johon soitin ja kysyin, miten saan reseptini uusittua. "Meillä ei ole resursseja, mene yksityiselle."
Hei, ei mullakaan oo resursseja!!! Miks ihmeessä maksan sitä terveysmaksua, jos mua tungetaan sieltä yksityiselle? Hä hä hä??

Onneks Turun YTHS avaa JO 26.7. Luotan siihen, että ne kirjottaa mulle reseptit, jotka ehin hakee sit samana päivänä kun lähetään matkaan. Tosi rentoo ja joustavaa hei. Harvemmin opiskelijat kylpee rahassa kesäisinkään. Tai en minä ainakaan.

Joo se siitä. Mulle kuuluu hyvää. Kävin Turussa kattoos Äitii ja Isää ja muutamaa toveria. Saunoin ja grillattiin ja hengittelin meijän metsää ja olin tyytyväinen akkeli.


Tämä on kylläkin Viikinsaari.

Päivät solahtelee ohi, reili lähestyy, hampurilaisia oon paistanut kuin mikäkin kone. Rahoitan matkustamiseni hampurilaisilla. Mukava ajatus. Jokainen pussiin sujautettu ranu, ja olen lähempänä reppuelämää.


Suomeen palaamisen kooma ei ole lainkaan niin paha kuin odotin. Kaikenlaisia tunteita tässä on vellonut päässä superihanuusjeejeejeestä voiseitanperkeleeseen. Mutta ehkäpä juuri hampurilaistouhut ovat pitäneet kiinni siinä, etten ole turhia haihatellut. Paitsi normaalit haihattelut. Eilen kävelin kotiin ja lauloin Musea ja haihattelin. Mutta siis en ole sydän verillä koko ajan siitä, etten ole Pariisissa. Mulla on kivaa täällä!

Lauantaina näkee Lauran ja jee! Ja sit tulee vielä Lauran jokakesäiset ulkkismökkizembalot ja sen jälkeen voin hyvillä mielin lähteä reilaamaan ja istua junassa ja haihatella vähän lisää. Kuukausi Iina&Sannaa 24/7 tarkoittaa aika lailla sitä, että meillä on hirveä repertuaari uusia huonoja lauluja ja sanontoja, joitten kanssa teillä irtoo pää. Lööööööööv.

Ei jumal...

Millai on oikeesti mahdollista, et oon ollu vasta 3 aamua Suomessa ja niistä kahtena mut on herättäny puhelinmyyjä?!!???!!!! Ekana aamuna sieltä soitteli joku SUKKAKERHO ja tänään joku nuorten naisten sporttilehti Jeah Jeah -tyyppi. Onko mitään ankeempaa, ku tiristää ittensä vastaamaan ja sitten joku hukuttaa heti puheripuliinsa? Ei näin.

Tämmönen pieni välipieru vaan.

Aattelin tulla vaan vinkasemaan, että viimeisiä viedään. Pesen viimeisiä liinavaatepyykkejä nyt. Sitte koululle hakemaan kaikki tarvittavat paperit ja allekirjotukset ja kopioimaan pari lomaketta. Kaikkia ankeita pieniä juoksevia asioita.


Välillä tulee itku, välillä hymy. Tekee mieli jättää pakkaus mahdollisimman loppuun. Viikonlopuksi lähetään nyt sille road tripille, mikä piti tehä jo pari viikkoo sitten. Suunnitelmatkin ehti vähän muuttua, eka yö vietetään n. 400km täältä länteen ja toiseks yöks mennään lähemmäs merta.
Olen lukenut Khaled Hosseinin The Kite Runneria ja alan koukkuuntua. Ostin uuden suihkuverhon (vanhassa on homeläikkiä). Maanantaina oli haikeahko yhteispiknik, huomenna on viimeinen illallinen kämppisten kanssa. On tää tällasta.

Kiikaa!!

Aamu alkoi ihanasti sillä, että kaasuputkenpuhdistajamies vouhkas keittiöön, irrotti paskaisen putken ja ilmotti jämäkästi, että pian kuolo korjaa, ellei ala puhdistustoimet. Että nyt pannaan kirjoittaen shekkiä ja hän ryhtyy puuhiin. Siinä sitten väiteltiin hyvä tovi minä ja Eeva versus kaasuputkimies, että alkaako nyt puhdistusshow vai soitanko perään juteltuani kämppisten ja vuokraisännän kanssa. Suomi voitti Ranskan 2-0.

Eilen oltiin Versaillesissa koko päivä. Se oli ihan erilainen se museo-osuus nyt aikuisen silmin. Meitä oli 4 tytyä, mut tehtiin viisas päätös katsella omaa tahtia. Mulla oli Mp3:ssa fiilismusaa (ei siis mitään barokkitouhuja, vaan vähän mitä vaan) ja tuijottelin haltioituneena ympärilleni miettien, mitä niissä huoneissa on tunnettu ja ajateltu ja touhuttu ja koettu. Se oli ihanaa. Museon jälkeen mentiin piknikille veden rantaan ja otettiin mukavat nokoset. Heräsin jossain vaiheessa kesken unien ja siinä torkkui ja tuhisi kolme rakasta ihmistä nurmikolla. Tuli kauheen hyvä mieli.


Illalla oli Gesinen läksiäiset ja siellä mukavaa, haikeuteen ei jäänyt liikaa aikaa, kun tuli hirveä kiire yöbussiin. Mutta oli oikein oivallisia lettuja ja Peachesiä taustamusiikkina.

Nyt mun tarttee kyl mennä pesulle. Illalla on ooppera. Saan laittaa oopperakolttuni! Huimaa. Nojoo, kuulemiin nasset!

Kukkuluuru.

Hei vaan! Ei tullukaa road trippiä, tuli ongelmia auton vuokraamisen kanssa. Ilmeisesti lähetään mun vimppana viikonloppuna. Ei sekään huono. Kävin ekalla läksiäispiknikillä ja sit oltiin lauantaina huvipuistossa ja sit tänään vaan hengasin ja kävin hyviä keskusteluja. (Esitin opiskelua Seinen rannassa, mutta kämppiksen jutut oli jännempiä.)


On haikeeta. Ja on tosi kivaa. Ja Eeva tulee huomenna!! <3
JA: Pääsin pedagogisiin!! Paras juttu! Mut enää 15 päivää, apua!!

Road trip.

Viimeisiä viedään. Huomenna hyvästelen ekan murunaaman. Hitto.
2/4 esseetä tehty. Maanantaina olis seuraavan palautus, mutta en oikein tiedä, miten sen junailen, sillä lähen huomenna koko viikonlopun kestävälle road tripille!! Joo moro!! Vuokrattiin auto parin kaverin kans ja huomenna posotellaan länteen. Maanantaina tulee Eeva! Ens viikolla hyvästelen ainakin kaksi hyvin läheistä ystävää. Kuinka selvitä loppuitkuista kunnialla? Tein jo listan kaikesta, mitä haluan vielä tehdä ennen lähtöä. Viimeisistä päivistä puristetaan kaikki irti, niin se on.

Nyt meen nukkumaan, et jaksan huomenna herätä pakkaamaan ja kiljumaan ja laulamaan. Ja sit meen piknikille hyvästeleen Ajan ennenku auto ajaa mut jonnekki, missä toivottavasti aurinko paistaa ja on paljon mäyriä ja laulua ja hyvää mieltä. Näin teille visioi oma karva-apinanne. Hyvää yötä!

Yey.

Eka (ja ankein) essee vihdoin puserrettu ulos. Enää 3/4! Ei paha nakki.

Pariisissa pitkästä aikaa sateista. Nyt kirjotan viel vähän seuraavaa esseetä ja sit Michaelan kans yhdelle. Pienet sunnuntaiviinit. Olen ne ansainnut, kun esseekin oli semmoista vääntämistä. Hoh. Kaikki hyvin täällä. Oltiin jossain ihme baarilaivalla ja Gesinen kans oltiin kattomas modernin taiteen näyttelyä, jossa oli mäkkärileluista koottu limaolio. Pitää tehdä lista, johon kirjoitan kaiken, mitä haluan viel ehtiä täällä.

Ainiin, löysin kirppispöydästä ne jäätävät Eiffel-korvikset, jotka tuutte näkee mun korvissa vasta sitten Suomen puolella. On ne hirveet. :D

Iina valittaa.

Herääminen on aina ihan hemmetin tahmeaa. Se ei liity mitenkään ratkaisevasti siihen, mitä elämässä muutoin tapahtuu tai että montako tuntia nukkui (tai sitten ole vieläkään löytänyt itelleni sopivaa tuntimäärää,) vaan ne ensimmäiset heräämis- ja unestairtautumisminuutit ovat vaan aina yhtä tuskaa.
Poikkeuksena:
- jos herää siihen, et aurinko paistaa silmään
- jos on lähössä esim. matkalle, ja on superinnostunut ja joka tapaukses nukkunut kevyesti ja aivan liian vähän



Noniin, ja kesällä ekat heräämisminuutit ovat aika scheisseja siksikin, että kesällä on ALLERGIA. Jokainen kanssakärsijä tietää, kuinka perseestä on herätä, kun silmät on rähmineet ittensä kiinni, suuta kuivaa, ilma ei kulje nenän kautta jne. Tämän aamuiseen heräämiseen lisämausteensa toi myös remonttia tekevä naapuri, jonka poraaminen kaikuu meijän sisäpihalla. Tallustin väsyneenä keittiöön. Meillä pyörii muurahaisia tiskipöydällä! Siis mitä tää nyt on. Leipä on loppu, yksi uunipatonki löytyy, laitan sen uuniin, Alas! Uunissa onkin kämppiksen kanankoipia jostain viikon takaa. HYI! Samainen kämppis lähti just tänään matkalle viikoksi. Korjatessani kanankoipia pois patonkini tieltä huomaan, että koko keittiö on muutenkin täynnä tämän samaisen kämppiksen kuivuvia ruokia, on ainakin 4 pvää ilman kantta kattilassa pyörinyt kalakastike, kuivaa riisiä, puolikkaita hedelmiä, ruskea banaani. Nyt jumalauta, jos lähtee matkalle, niin sillon korjataan kaikki haisevat omat jätteet (tai tulevat jätteet) keittiöstä pois. KÄÄKÄÄKÄÄ.

Rauhoittava aurinkoinen maisema tähän väliin.


Noniin, ei muuta. Olen jo rauhallinen ja patonkikin oli hyvää ja kämppistä ehtii tulla jo ikävä ennenkuin se palaa. Että rakkautta vaan kaikille. Oikeesti kiukuttelen vaan sitä, että joudun kirjottamaan yhen ankeen esseen tänään. Ja sitä, että mulla on lentolippu Suomeen 30.6. enkä haluais laisinkaan vielä silloin palata. No, loppuajan suhtaudun kaikkeen vielä entistä suuremmalla antaumuksella (kuten nyt noista kanankoivistakin huomasi, ha.)

Sitäpaitsi: Mul on lippu Musen keikalle lokakuussa!!!! Stockholm syndrome livenä! Voi sambaavat ketut!

Noniin, nyt kytken netin pois ja alan kirjoittaa.

Elefanttinainen.

Minä täällä taas. On jo tietokonekin käytössä ja kaikkea. Kädessäni on mystinen ötökänpurema (ehkä?), jonka vuoksi se on punainen ja paisunut niin, ettei rystysiä tai pintaverisuonia enää erota. Onk tää nyt se elefanttitauti? Missä vaiheessa pitää mennä lääkäriin? En saa kättä enää kunnolla nyrkkiin, koska ihoa alkaa kiristää. Seuraan tilannetta ja olen iloinen, ettei toi paise tullut naamaan.



Tänään olis vissiin yhteisillalliset kaverin luona ja sit jottain tanssitouhuja. Tällä viikolla pidin esitelmän, johon olin tyytyväinen, join skumppaa, söin muffinsseja ja kaipasin Lego-leikkejä Joanan kanssa, hengailin Agnieszkan kanssa keskustassa, sotkin salakavalan huomaamatta huoneeni nykyiseen tilaansa, katoin ANTM:n 12. cyclen loppuun (väärä tyyppi voitti!) ja yritin välttää sen ajattelemista, että tää loppuu jo kuukauden päästä.

Nyt lähen ostaan leipää ja punkkua.