Urpo Meeminen

Kopioi teksti ja kirjoita uusi muistiinpano. Vaihda vastaukset omiksi!

1. Ota kännykkä esiin.
2. Valitse saapuneet viestit.
3. Vastaa kysymyksiin saapuneen viestin ensimmäisellä lauseella.
4. Kysymys 1 - ensimmäinen lause ensimmäisestä viestistä.
5. Kysymys 2 - ensimmäinen lause toisesta viestistä, jne...

1. Mitä sanoisit, jos kumppanisi olisi ollut uskoton?
Voi nyyhky!

2. Mitä sanot aina parhaalle ystävällesi?
Mä oon villissä liikenteessä eli Jämsässä köllöttelypuuhissa kissan kanssa.

3. Mitä sanot ensimmäisenä, kun ystäväsi on joutunut bussin yliajamaksi?
Sick

4. Mikä on ruminta, mitä voisit sanoa vihamiehellesi?
Ihanaa!

5. Mitä äitisi sanoo ennenkuin menet nukkumaan?
Kiitos myös kirjeistä

6.Mitä huutaisit, jos voittaisit miljoonan?
No ohhoh.

7. Mitä sanoisit jumalalle, jos tapaisit hänet?
Hei, tervetuloa sijaisrekisterin käyttäjäksi.

8. Mitä haluat kuulla kaikkein eniten?
Kiitos söpöstä viest!

9. Mitkä tulevat olemaan viimeiset sanasi?
Meinasin oikeesti viikonloppuna lähettää niille viestiä ja kysyä onko tilanne ennallaan.

Sunnuntaitunnelmia

Kuuntelin teini-iän suosikkini Sonata Arctican Weballergyn, lauloin mukana ja hymyilytti aika paljon.

Lisäksi:
- yhdet synttärikahvit
- yksi ihana kahvihetki keskustassa
- aika monta punaposkiomenaa

Hyvän päivän tunnusmerkki on aika lailla se, että nauraa ripsarit sotkuksi alaluomille.

Hang with me.

Tän päivän putkeensoittolaulu on Robynin Hang with me. Herttileeri, miten ihana! Jos pitäisi listata tän kesän Top 10 -hetkiä, niin Robynin keikka Flow'ssa olisi yksi niistä. Eipä olisi uskonut, että Do you really want me -närinän (tykkäsin siitä kyllä ihan sikana teininä) ja Date-tuoksumainoksien tytöstä tulee noin ihana ja valovoimainen artisti. Oltiin ihan pähkinöinä siellä yleisössä. Kun katsoi eteensä, näki Robynin touhottamassa lavalla. Kun katsoi sivulleen, näki Banun ja Sanzin tanssivan onnessaan. Niin hyvä hetki!

Ei mulla oo mitään erityistä agendaa tän nettikseen palaamisen kanssa. Ehkä kaipaan sitä, että saa kirjoitella fiiliksiään ylös vähän pitemmin kuin Facebook-statuksen verran. Sekä rutkasti pienemmälle yleisölle.



Palattiin just Kroatiasta Sanzittaren kanssa, ja matka oli menestys. Paluu vuorokausirytmiin (jota ei kai kesällä kunnolla ollutkaan) on ollut tahmeaa. Ensi viikolla alkavat luennot ja gradutouhut. Olen kyllä tehnyt todistajien läsnäollessa juhlavan sopimuksen , että en jauha gradusta Naamakirjassa, ja sen voisi kyllä ehkä ulottaa tännekin. Moisesta jauhaminen kiinnostaa ehkä eniten niitä, jotka ovat samassa tilanteessa, ja kyseisten ihmisten kanssa voin urpata aiheesta vaikka kahvin ääressä. Välillä toivoisi silti, että ne, joiden täytyy jauhaa koulusta koko ajan, perustaisivat oman blogin tilityksilleen, ja saisivat sinne sitten niitä lukijoita, jotka jaksavat innostua kyseisestä aiheesta. Kyllähän muakin toki tiettyyn pisteeseen asti kiinnostavat tovereitten ja tuttujen koulutouhut, mutta pelkästään stressintartutusmielessä jauhetut pitkälliset kertomukset omista saavutuksien ja laiskuuksien hetkistä eivät kyllä pätkän vertaa. Sen verran nyt tämän kitinän jälkeenkin omista opinnoistani mainitsen, että olen tässä vaiheessa saanut vasta tutkimussuunnitelman tehtyä, ja itse kirjoittaminen ei ole vielä alkanut.





Ja se koulusta. Eilen vietimme ystävän syntymäpäiviä meillä. Oli skumppaa ja omenapiirakkaa jätskillä, viehättävä superhessukortti, Speden katseluhetki ja hyvää musiikkia. Kerrankin Katin älppy pysyi kiltisti levyhyllyssä. Oli ollut jokaista vierasta kova ikävä. (Paitsi ehkä matkaseuralaistani, jota ei onneksi ollut tarvinnut ikävöidä viikkoja.) Nyt on tyytyväinen ja nauranut olo. Illalla on työvuoro pitkästä aikaa. Hyvä mieli.



Kokeilen vielä, osaanko yhä lisätä kuvia näihin päivityksiin.

P.S. Osasin! Nokkelimmat varmasti arvaavat, että kuvitus on peräisin Kroatian matkakuvista.

Päivitys.

Nyt tää vanha lurttana elvytetään. Tässä muotiblogien luvatussa maassa on hyvä tehdä vähän myyräntyötä, jotta edes jotkut kirjoittaisivat muusta kuin ostoksistaan.

Yksi eloni tähtihetkistä.

Joo, kotona taas. Tänään alkoi koulu. Oli jännää, vaikkei tapahtunu mitään. Oli tosi outoa olla koulussa melkee 9kk tauon jälkeen. Salaattibaari oli ässä ja bussien kuukausimaksu oli laskenu! Imuroin ja pyykkäsin haisevat reilipyykit ja nyt oon vaan syöny kotiomenia, enkä yhtään kirjottanu tekstiä huomiselle. Alotin Kyllikki Villan Vanhan rouvan lokikirjan. Se ei voi olla huono, kun koko idea rahtilaivaelämästä on niin kiehtova. Ei mulla muuta. Pian juhlia ja karkeloita, monta naamaa, joita on kova ikävä.

Hei vaan.

Sitä vaan, et oon Pariisissa ja edelleen elossa ja tyytyväinen pieni matka-akka. On ollu älyttömän ihana reisu, mut siitä ehkä myöhemmin kuvien kanssa tahi sitten ei. Reilaaminen on kyllä ajoittaisesta (eikä niin ajoittaisestakaan) haisemisesta huolimatta ihan tajuttoman kiva matkustustapa. Ei kai muuta. Olkaahan tekin ihmisiksi sielä. Pusputipussaa!

Viimeiset.

Pakkaan ja kuuntelen Jimi Hendrixiä. Asiat voisivat siis olla huonomminkin. Rinkasta tulee painava veijari. Ehkä joudun vielä karsimaan jotakin. We'll see. Tänään alkaa viikonloppu mökillä. Aion uida kuin suomajava.


Luin eilen loppuun ja pidin aivan älyttömästi. En keksi nyt muuta ja pakkauspuuhat painavat päälle. Tänään vimpat hampurilaiset tosi pitkään hetkeen ja siitä suoraan metsän keskelle! Maanantaina näkee taas Sannan ja alkaa pitkä jännä elokuu! Ei, ei meil oo vieläkään mitään kunnollista reilisuunnitelmaa, jee.

Pusuja, nisset ja nasset!